Munkkilaisuus vanhus Paisioksen mukaan

TT Hannu Pöyhönen

 

 

Tämä pyydetty alustus munkkilaisuudesta ei ole varsinainen luento, vaan se koostuu viime ai­kojen arvostetuimman ortodoksisen ohjaajavanhuksen isä Paisioksen tätä aihetta käsittelevistä teksteistä. Lähteenä olen käyttänyt hänen itsensä kirjoittamaa kreikankielistä teosta ”Episto­les” (”Kirjeitä”), jota olen parhaillaan suomentamassa ja joka aikanaan ilmestynee nimellä ”Enkelielämästä”. Teokseen sisältyvät kirjeet vanhus Paisios lähetti Tessalonikin lähellä sijait­sevan Surotin luostarin nunnille, joiden hengellisen ohjauksen hän oli ottanut vastuulleen. Teos on mielestäni paras nykyaikainen esitys ortodoksisen munkkilaisuuden luonteesta ja yli­päätään yksi parhaista lukemistani kirjoista.

 

Kirjan avulla olen pyrkinyt valottamaan ortodoksisen munkkilaisuuden luonnetta ensinnäkin vastaamalla sen kautta niihin kriittisiin kysymyksiin, joita ortodoksiseen munkkilaisuuteen nykyaikana usein kohdistetaan, ja toisaalta ottamalla esiin asioita, jotka yleisen kokemuksen mukaan ovat siinä kaikkein tärkeimpiä. Omaa osuuttani nyt seuraavassa tekstissä ovat vain ot­sikot ja kursivoidut johdannot. Sanottakoon vielä, että suomalaiset käännökset eivät välttä­mättä ole siinä lopullisessa muodossa, jossa ne tulevat esiintymään vanhus Paisioksen kirjas­sa.

 

 

Munkkilaisuus ja sosiaalinen työ

 

Yksi useimmin toistetuista syytöksistä aikamme ortodoksista munkkilaisuutta vastaan on sen yhteiskunnallinen hyödyttömyys. Kriitikkojen mukaan ortodoksiset munkit palvelisivat paljon tehokkaammin muita sosiaalisella palvelutoiminnalla roomalaiskatolisten munkkien ja nun­nien tapaan.

 

Keskeisin asia vasta-alkajalle maailmassa ollessaan on löytää luostarielämää rakastava hen­gellinen isä, sillä useimmat aikamme hengelliset isät ovat luostarielämän vihollisia ja taistele­vat monin tavoin munkkilaisuutta vastaan. Tässä he käyttävät apunaan jopa sosiaalista työtä tehneitä kirkkoisiä, kuten Basileios Suurta.

 

En halua ryhtyä tarkastelemaan Basileios Suuren elämää ennen kuin hän perusti nimeään kan­tavat sosiaaliset laitokset, vaan kerron yksinkertaisesti oman ajatukseni siitä, mitä pyhä Basi­leios tekisi, jos hän eläisi meidän aikanamme. Luulen, että hän vetäytyisi uudelleen luolaan ja tarttuisi rukousnauhaan, kun näkisi miten hänen ja muitten pyhien isien rakkauden liekki on levinnyt kaikkialle, ei ainoastaan uskovien vaan myös uskosta osattomien keskuuteen. Yhdes­sä nämä kaikki ovat luoneet sosiaaliturvajärjestelmän, joka pitää huolta jopa hengellisten hy­väntekeväisyysjärjestöjen jäsenistä – – . Lyhyesti sanottuna, sosiaaliturvajärjestelmä julistaa joka päivä: ”Meidän aikamme pyhät isät, jättäkää hyväntekeväisyystyö meille maallikoille, jotka emme liioin voi tehdä muuta, ja askaroikaa te jonkin hengellisemmän kanssa.”

 

+ + +

 

Munkit eivät siis jätä erämaata mennäkseen maailmaan ja auttaakseen jotakuta köyhää. He ei­vät liioin mene sairaalaan vierailulle sairaan luokse tarjotakseen hänelle lasillisen appelsiini­mehua tai lohduttaakseen häntä vähän, niin kuin tavallisesti maallikot tekevät, ja mitä Jumala myös vaatii näiltä. Munkit rukoilevat kaikkien sairaiden puolesta, jotta he saisivat terveytensä takaisin kaksinkertaisena parantuen ruumiillisen sairautensa ohella myös hengellisistä vai­voistaan. Ja hyvä Jumala, joka säälii luotujaan, auttaa heitä tervehtymään, jotta he työskenteli­sivät hyvinä kristittyinä ja auttaisivat puolestaan muita.

 

Munkit eivät vieraile edes vankeudessa olevien luona, sillä he itse ovat vapaaehtoisessa van­keudessa kunniantunnosta Kristusta, Hyväntekijäänsä ja Pelastajaansa kohtaan. Näille kun­niantuntoisille lapsilleen, munkeille, Kristus lahjoittaa rakkautensa runsaana, niin että Hänen läsnäolonsa ja rakkautensa muuttaa heidän linnansa, luostarin, Paratiisiksi. Kaiken tämän pa­ratiisillisen ilon, jota munkit tuntevat, he rukoilevat ja anovat Kristusta antamaan kaikille van­gituille veljilleen maailman eri vankiloissa. Näin Jumala liikuttuu hyvien lastensa rakkaudesta ja levittää lohdutustaan vangittujen sieluihin ja monesti jopa vapauttaa heidät.

 

Noiden kymmeneksi tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi vangittujen lisäksi munkit auttavat muitakin, raskaammin ja ikuisesti vangittuja, jotka myös ovat kipeämmin avun tarpeessa. Tarkoitan poisnukkuneita ja tuomionalaisia veljiämme, joiden luona munkit vierailevat omal­la, heille ominaisella tavallaan ja tarjoavat näille hengellisiä virvokkeita. Hyvä Jumala auttaa poisnukkuneita ja antaa myös tiedon siitä munkeille sanomattoman riemun muodossa, jonka Hän lahjoittaa heille heidän poisnukkuneitten veljiensä puolesta kantaman tuskantäyteisen ru­kouksensa jälkeen, ikään kuin sanoen: ”Älä murehtiko, lapseni, sillä autoin myös kuolleita.”

 

 

Munkin asenne maailmaa kohtaan

 

Munkkielämään hakeutuvia kritisoidaan usein myös itsekeskeisyydestä sekä maailman hal­veksimisesta ja vihaamisesta.

 

Munkki ei vetäydy kauas maailmasta siksi, että hän vihaisi sitä, vaan siksi, että hän rakastaa sitä. Näin hän pystyy rukouksensa kautta auttamaan sitä enemmän sellaisissa asioissa, jotka eivät voi toteutua inhimillisin keinoin, vaan pelkästään Jumalan puuttumisella tapahtumien kulkuun.

 

Munkit ovat lyhyesti sanottuna Kirkkoäidin radiosähköttäjiä. Jos he siis vetäytyvät kauaksi maailmasta, he tekevät sen rakkaudesta, sillä he pakenevat kaikkea maailman elämään liitty­vää loismaista hälyä voidakseen säilyttää ehyempänä yhteytensä Jumalaan ja auttaakseen si­ten maailmaa enemmän ja paremmin.

 

Myös jotkut mielettömät sotilaat, kun heidän yksikkönsä on vaarassa, esittävät joskus saman järjenvastaisen vaatimuksen kuin nuo mainitsemani papit, jotka siis sanovat, että munkkien on tultava ihmisten pariin. Vaaran tullen he käskevät radiosähköttäjiä jättämään radiolaitteensa ja tarttumaan kivääriinsä ikään kuin tilanne pelastuisi tulisi sillä, että yksi ase liitetään kahdensa­dan muun joukkoon. Mutta radiosähköttäjä huutaa kovaan ääneen saadakseen yhteyden pää­joukkoihin ja toistelee: ”Kutsun päämajaa, kuuntelen; kutsun päämajaa, kuuntelen” ja muuta vastaavaa, kun taas muut ajattelevat, että hän syytää paljon sanoja ilmaan. Ymmärtäväiset ra­diosähköttäjät eivät kuitenkaan kuuntele sotilaita, vaikka nämä jopa herjaisivat heitä, vaan jat­kavat ponnistelujaan, kunnes onnistuvat saamaan toivotun yhteyden, minkä jälkeen he pyytä­vät välitöntä apua päämajalta. Silloin lennoston, panssarijoukkojen ja laivaston suuret sotavoi­mat saapuvat paikalle, ja näin tilanne ratkeaa niiden avulla eikä heidän kivääriensä avulla. Vastaavalla tavalla myös munkit liikuttelevat jumalallisia voimia rukouksellaan eikä omilla mitättömillä inhimillisillä voimillaan. Erityisesti meidän aikanamme, jolloin pahuus on levin­nyt kaikkialle, olemme sen tarpeessa, että Jumala puuttuu tapahtumien kulkuun.

 

 

 

Hyödyttömiä ihmiskunnalle?

 

Munkkeja kritisoidaan usein myös siitä, etteivät he hyödytä ihmiskuntaa, kun eivät edistä sen jatkumista luopuessaan hankkimasta jälkeläisiä.

 

En halua tutkistella onko niillä, jotka näin sanovat, itsellään lapsia, sillä lapset ovat avioliiton päämäärä ja silloin heidän elämällään on tarkoitus, kun taas munkilla on toinen kutsumus, toi­senlainen elämä: neitsyys. Mutta niiltäkin, joilla on lapsia, haluaisin kysyä, ovatko he autta­neet lapsiaan turvaamaan itselleen paikan Paratiisista vai ovatko he auttaneet näitä vain ai­neellisissa asioissa? Näin ollen munkit, jotka ovat kiinnostuneita ihmisten sielun pelastukses­ta, ovat rakastavampia isiä kuin isät lihan mukaan ja heillä on enemmän lapsia kuin suurim­mallakaan monilapsisen perheen isällä, sillä he pitävät kaikkia Jumalan luomuksia lapsinaan ja veljinään sekä rukoilevat tuskaisesti heidän puolestaan, jotta me kaikki saavuttaisimme päämäärämme ja pääsisimme lähelle Jumalaa.

 

Koska joidenkin ei ole helppo ymmärtää hengellistä uudestisyntymistä, jonka munkit saavat ihmisissä aikaan, kerron, miten he ovat auttamassa myös lasten luonnollisessa syntymässä. Vaikka munkit itse elävät neitseellisesti jopa ajatuksissaan, he vapauttavat, mikäli heillä on uskallus Jumalaan, monet äidit hedelmättömyydestä niin elossa ollessaan kuin myös kuole­mansa jälkeen. Tämän vuoksi munkit synnyttävät vielä kuoltuaan, kun ovat pyhiä.

 

 

Munkki Evankeliumin julistajana

 

Monet haluaisivat munkkien jättävän luostarinsa ja tulevan kaupunkeihin julistamaan Evan­keliumia kirkoissa auttaakseen ihmisiä pelastumaan.

 

Luonnollisestikaan munkit eivät auta kirkoissa julistamalla Evankeliumia, jotta nuoret ja van­hat valistuisivat, sillä munkit elävät todeksi Evankeliumin. Näin Evankeliumia julistetaan esi­merkin voimalla, mikä on myönteisin tapa ja mitä maailma janoaa aivan erityisesti tänään.

 

Lyhyesti sanottuna, munkit eivät ole vain katulamppuja, jotka valaisevat kaupunkien katuja, jotta ihmiset eivät kompastuisi, vaan etäisillä kallioilla olevia majakoita, jotka opastavat maa­ilman laivoja kirkkailla valoillaan, niin että nämä avomereltä saapuessaan havaitsevat oikean suunnan ja voivat selvitä määränpäähänsä.

 

Sen tähden vanhempienkaan ei pitäisi estää lapsiaan ryhtymästä munkeiksi, kun Jumala kut­suu heitä heidän sisäisen suuntautumisensa mukaan, sillä tämä Kirkon radiosähköttäjän kutsu­mus on hyvin suuri ja paljon korkeampi kuin se, mitä vanhemmat omalla elämäntehtävällään pystyvät tarjoamaan Jumalalle. Kun maallikot käyvät säännöllisesti kirkossa, he sytyttävät siellä joka kerta uhrinaan yhden tuohuksen tai ison kynttilän, mutta munkki valvoo kirkossa kaikki päivät ja antaa Kristukselle uhriksi itsensä kokonaan. Hän palaa rakkaudesta Kristusta kohtaan sekä ylistää ja kiittää Häntä omasta puolestaan ja koko maailman puolesta.

 

+ + +

 

Ennen kuin ihminen lähtee enkelielämän tielle, hänen on vakaasti uskottava, että munkkina hän auttaa enemmän niin itseään kuin maailmaakin rukouksellaan ja hiljaisella saarnallaan – so. esimerkillään – jopa aineellisissa asioissa. Niinpä hän kuivuuden kiusatessa levittää käten­sä Taivasta kohti ja kokoaa rukouksellaan pilviä, jotta sade lankeaisi maahan, eikä sen sijaan levitä niitä rikkaiden puoleen, jotta voisi auttaa köyhiä.

 

Perhevelvoitteet esteenä

 

Joidenkin mukaan luostariin meno on väärin, jos sitä suunnittelevan perheenjäsenet ovat avun tarpeessa ja kaipaisivat hänen läsnäoloaan.

 

Mikäli haluat tulla munkiksi, mutta sinun vanhempasi ovat sairaita tai jotkut ikääntyneistä lä­hisukulaisistasi ovat vailla vanhuudenturvaa tai sinulla on nuorempia veljiä taikka vielä avioi­tumattomia siskoja, varo silloin visusti lähtemästä ennen kuin neuvottelet asiasta. Muussa ta­pauksessa omatuntosi kiusaa sinua luostarissa ja ne, jotka ovat jääneet huolenpitoa vaille, saattavat myös alkaa napista.

 

Siinä tapauksessa, että todella on tarve pitää huolta toisista, kuten mainitsin, eikä uskosi ole luja, älä ryhdy asioihin, jotka ylittävät voimasi. Pysy sen sijaan rauhassa aloillasi ja auta heitä niin kauan kuin he tarvitsevat läsnäoloasi ja tee hengellisissä asioissa uhrivalmiilla kiitollisuu­della voitavasi, sillä tällä vähälläkin on Jumalan silmissä suuri arvo. Eikä Jumala pidätä sinul­ta armoansa, kun Hän näkee toisille osoittaman rakkautesi ja sen, että sinä itse samalla kärsit tuossa vieraassa ympäristössäsi.

 

+ + +

 

Mikäli pysyttäydyt maailmassa huolenpidon tarpeessa olevien iäkkäiden vanhempiesi tähden ja heillä on voimakas halu naittaa sinut, vaikka sinä tunnet vetoa luostarielämän puoleen, pidä varasi, ettet tässä kohden taivu heidän toiveilleen, sillä muutoin joudut kokemaan kovia. Älä sure, veljeni, että näet heidän itkevän kerran, sillä he ovat vaarassa saattaa sinut onnettomaksi sellaisella elämällä, jota et kaipaa, ja silloin sinä itse itket koko elinaikasi. Tämän lisäksi jou­tuisi kärsimään toinenkin, joka ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa.

 

Noille vanhemmille, jotka väkisin tahtovat naittaa lapsensa ottamatta huomioon Jumalan näil­le esittämää taivaallista kutsua liittyä Enkeleitten Sotaväenosastoon, ei luullakseni tekisi lain­kaan pahaa, jos heidät vietäisiin ja suljettaisiin toisistaan erillisiin luostareihin sekä pakotettai­siin, vaikkapa vain vähäksi aikaa edes nyt heidän vanhuudessaan, viettämään neitseellisesti askeettista elämää paastoten, rukoillen ja valvoen. Tämä olisi heille sangen hyödyllistä, jotta he jatkossa oppisivat kunnioittamaan ihmisen vapautta, jota itse Jumalakin kunnioitti, ja ryh­tyisivät tukemaan lapsiaan Jumalan näille lahjoittaman kutsumuksen mukaisesti sekä luopuisi­vat halustaan hallita näitä tehden nämä onnettomiksi.

 

 

Luostariin täytyy lähteä Jumalalle ehyesti annetulla sydämellä

 

Lopullinen päätös luostariin lähdöstä täytyy olla tarkoin harkittu, jotta munkkielämä raken­tuisi lujalle pohjalle ja saavuttaisi tavoitteensa.

 

Kun sitten koittaa se siunattu hetki, että lähdet maailmasta tullaksesi munkiksi, tutki vielä tarkkaan itseäsi, jotta näkisit, oletko täydellisesti päätöksen takana ja kuuluuko sydämesi ko­konaan sinulle vai onko joku kenties napannut siitä sinulta jonkin palasen. Älä rohkene lähteä luostariin, veljeni, ennen kuin olet koonnut sydämesi ehyeksi rintaasi, sillä muussa tapaukses­sa epäonnistut. Vaikka olisit luovuttanut jollekulle ihmiselle sydämestäsi hellin tuntein vain promillen osasen, vihollinen tulee myöhemmin iskemään kyntensä tähän. Se porautuu sisälle tuohon sydämesi pikkuruiseen palaan ja sotii sinua vastaan milloin lihan välityksellä, milloin taas synnilliseen tekoon johdattavin ajatuksin.

 

Jos joku kärsii lihan herättämistä taisteluista, se ei estä häntä tulemasta munkiksi, kunhan vain kysymys avioliitosta ei ole askarruttanut hänen mieltään. Tai, mikäli se joskus olisi askarrutta­nut hänen mieltään, on välttämätöntä, että hän on katkaissut tuon ajatuksellisen avioliiton kah­leen jo vuosia sitten ja on koonnut sydämensä kokonaan sisälleen.

 

Toinen tärkeä seikka, joka sinun tulee painaa tarkoin mieleesi ennen kuin ryhdyt munkiksi, jotta voisit säilyttää sisäisen rauhasi luostarissa ja vanhempasi voisivat nauttia kaikista Juma­lan siunauksista niin täällä kuin tulevassa elämässä, on tämä: koska lähdet hengellisen isäsi siunauksella, sinun pitää uskoa kaikki lähisukulaisesi kaikkine asioineen Jumalan käsiin. Täy­dellinen luottamus Jumalaan vastaa jatkuvaa rukousta heidän puolestaan. Tämän vuoksi sinulla ei enää ole syytä ajatella omaisiasi, mutta ei edes rukoilla heidän puolestaan, sillä itsesi kanssa sinä annoit Jumalalle kaikki asiasi.

 

Jos teet näin, veljeni, se auttaa sinua paljon saavuttamaan yleisen rakkauden kaikkia kohtaan, siis sellaisen rakkauden, joka Jumalalla on. Astuessasi ulos pienen perheyhteisösi pienestä rakkaudesta sinä pääset vähä vähältä sisälle suureen perheyhteisöön, Kirkkoon, ja löydät sen piirissä suuren rakkauden, jolla kykenet rakastamaan kaikkia ihmisiä yhtäläisesti. Toisille rak­kautesi ilmenee ilona, toisille taas heidän puolestaan tunnettuna tuskana. Silloin sinä pidät kaikkia sisaruksinasi, sillä kaikki me olemme Eevan lapsia eli Aadamin, Jumalan pojan, suur­ta perhettä. Silloin sanot rukoillessasikin: ”Jumalani, anna ihmisille apusi siinä järjestyksessä, jossa he tarvitsevat sitä. Auta veljistämme ensin niitä, joilla on suurin hätä, ovatpa he eläviä tai kuolleita.” Näin sydämesi hajaantuu lopulta oikealla tavalla kaikkialle maailmaan eikä si­nulle itsellesi jää enää mitään muuta kuin rakkaus, joka on Kristus.

 

 

Luostari on valittava tarkkaan

 

Luostari pitää valita paitsi sydämellä myös järjellä, jotta kiusausten aikanaan saapuessa ih­misellä olisi, millä puolustautua paholaisen nostattamia ajatuksia vastaan.

 

Kun sitten olet lähtenyt lopullisesti matkaan tullaksesi munkiksi ja jättänyt taaksesi täällä ole­van ajallisen isänmaan, ole varuillasi, ettet mennessäsi ensimmäiseen luostariin heti ihastuisi siellä ihmisiin ja olosuhteisiin ja päättäisi välittömästi jäädä sinne kilvoittelemaan.

 

Ennen päätöstäsi ota selvää, mitkä luostareista ovat hengellisesti parhaita, ja mene hengellis­ten isien luo kysymään neuvoa. Kaikkein hengellisimmistä luostareista paina mieleesi kaksi tai kolme ja käy tutustumassa niihin mutta pelkkänä vieraana. Kun olet luostareissa, kirjaa ylös vaikutelmasi kustakin, ja tutki sitten, mikä niistä tarjoaa kaikkein parhaat edellytykset hengelliselle elämälle, ja vasta sitten mene kilvoittelemaan. Säilytä luostareista tekemäsi mer­kinnät tallessa aina siihen asti, kunnes olet vakiintunut kunnolla, sillä paholainen voi ehkä tuoda mieleesi nuo muut luostarit, jotta saisi sinut lähtemään omastasi ja harhailemaan vailla päämäärää. Näin sinulla on ainesta, millä sotia sitä vastaan, sillä luostarisi hyvillä puolilla voit osoittaa sen paremmuuden noihin toisiin, joiden epäkohdat olivat vielä runsaammat.

 

 

Hengellinen edistys edellyttää hyvää ohjaajaa

 

Jos ihminen on hengellisesti sairaalloinen, hänen pitää kiinnittää paljon huomiota paitsi luostarin hengelliseen ilmapiiriin myös oman hengellisen lääkärinsä eli hengellisen ohjaajan­sa valintaan. Hänen pitäisi ottaa huomioon erityisesti seuraavat seikat.

 

Ensinnäkin, pyri löytämään itsellesi vanhus, joka on hengellinen ihminen, jolla hyveitä ja joka on pikemminkin käytännöllinen luonne kuin pelkästään opettaja. Olisi hyvä, jos hän olisi ko­honnut kapteeniksi kansipojasta, ettei hän soveltaisi muihin kaikkea sitä, mitä on oppinut munkkilaisuudesta kirjojen välityksellä, tai, jos hänellä olisi luonnostaan paljon arvosteluky­kyyn yhdistynyttä rakkautta, jotta hän kärsisi yhdessä lastensa kanssa eikä haluaisi lähettää heitä Paratiisiin oikotietä, samalla tavoin kuin Diocletianus. Vanhuksen tulee olla hyvin anka­ra ainoastaan itselleen, kun taas muita kohtaan hänellä pitää olla paljon rakkautta – aitoa eikä näennäistä. Hänellä pitää olla myös paljon arvostelukykyä, sillä ilman arvostelukykyä hän voi paljolla rakkaudellakin vahingoittaa lapsiaan, kuten Eeli poikiaan (1. Sam. 2), ja silloin Juma­lan viha kohtaa sekä häntä että hänen lapsiaan.

 

Toiseksi, pyri löytämään vanhus, joka viettää yksinkertaista elämää ilman tarpeettomia maallisia huolia ja joka ei tavoittelisi lainkaan omaa hyötyä, vaan olisi hengellisesti kypsä ja vapaa himoista, tähtäsi pelkästään kuuliaisuusveljen sielun hyötyyn ja yleisesti kirkkoäitimme parhaaseen.

 

Kolmanneksi, pyri löytämään vanhus, joka on hiljaisuuden ja rukouksen ystävä, jotta hän yh­distäisi sinutkin rukouksen kautta Jumalaan ja löytäisit jumalallisesta lohdutuksesta kumpua­van todellisen ilon, sillä tämä taivaallinen suloisuus kokoaa mielesi ja sydämesi maasta tai­vaaseen.

 

Edellä luetellut ominaisuudet ovat siis välttämättömiä vanhukselle, jotta hän pystyy auttamaan sinua erityisesti luostarielämän alussa, ettet muistelisi maailman valheellisia iloja ja ettei si­simpääsi muodostuisi tyhjiötä, joka jatkossa vain kasvaisi.

 

+ + +

 

Kuuliaisuusveljelle, jolla on hengellisiä mikrobeja, vanhuksen palava rakkaus saa yleensä aluksi vahinkoa aikaan. Sen sijaan tämän ulkoisesti jäätävä sydän tukahduttaa mikrobit ja pa­rantaa hänet sekä synnyttää hänen sieluunsa hurskauden tuolla jumalallisen pidättyväisyyden ulkoisella jäätävyydellä.

 

Erittäin herkkä ja kunniantuntoinen kuuliaisuusveli tarvitsee paljon hengellisesti arvosteluky­kyisen vanhuksen rakkautta myös pannakseen jarruja kunniantunnolleen, niin ettei vahingoit­tuisi äkillisesti kilvoittelullaan. Myös vuoristokiipeilijät lisäävät vähä vähältä vaeltamiseen käyttämäänsä aikaa, vaikka ovatkin hyvissä voimissa ensimmäisinä päivinä, ja näin nousevat korkeille huipuille, kun eivät ole jo alussa väsähtäneet äkkiä ja jääneet puolitiehen.

 

 

Yhteydenpito luostarin vieraisiin

 

Ennen riittävää hengellistä vahvistumista luostarissa elävän on syytä välttää tarpeettomia kontakteja.

 

Meidän tulee tietää, että luostarielämää aloitteleva nuori on kuin nauhuri ja hänen puhdas mielensä voi tallentaa itseensä niin hyvän kuin pahan. Hän on myös kuin kamera, sillä hän painaa mieleensä kaikki näkemänsä kuvat.

 

Huolehdi siksi siitä, että olet kaukana vieraista ja vierasmajoista, kunnes unohdat kaiken maa­ilmassa olevan ja sinun maailmasi uudistuu hengellisen muutoksen vuoksi, jonka jumalallinen rakkaus saa aikaan sinussa. Kun jumalallinen rakkaus syttyy sisässäsi, se polttaa kaikki roskat eli tuhoaa pahat ajatukset, jotka paholainen heittää mieleesi.

 

Ole varuillasi, ettei ajatuksesi pääsisi pettämään sinua, kun se kehottaa sinua pitämään yhteyt­tä vieraisiin muka auttaaksesi heitä, vaikka oletkin vasta-alkaja, sillä tällainen paljastaa salas­sa piilevän sairauden. Vaikka näkisit itsessäsi jopa jonkin hyveen, sinun tulee tietää, että tuo hyveesikin on vielä täynnä maailmallista myrkkyä. Vältä sen tähden vieraita, jotta voisit ensin vapautua kaikesta sisäisestä myrkystä.

 

Sinun täytyy – – lisäksi pyytää vanhukseltasi nöyrästi, että keljasikin olisi kaukana luostarin vierasmajasta, jotta voisit unohtaa maailman ja kaikki maailmaan liittyvät asiat. Vielä parempi olisi, jos vanhuksesi voisi sijoittaa sinut asumaan edistyneitten luostari-isien joukkoon, jotta näkisit heissä pyhien kilvoittelijoiden jatkumon. Samassa määrin kuin sinua voi auttaa hyvä esimerkki, sinua eivät auta edes monet keljassasi lukemasi kirjat.

 

 

Luostarin askeettisuus

 

Luostari ei saa olla kopio maailmasta mukavuuksineen vaan paikka, joka tukee kilvoitteluelä­mää ja sen tavoitteita.

 

Älä viehäty – – luostarissa maailman hengen mukaiseen ystävällisyyteen tai rakkauteen, älä liioin sinulle tarjottaviin maailmallisiin mukavuuksiin äläkä ylipäätänsä mihinkään maailmal­liseen järjestykseen, jota näet siellä, sillä kaikenlainen maailmaa jäljittelevä järjestys ei ole luostarissa muuta kuin suuri epäjärjestys.

Pidä luostarissa kaikkea maailmallista hirttosilmukkana, joka vähä vähältä tukehduttaa sinut synnyttämällään ahdistuksella, sillä sinä et voi enää nauttia siitä niin kuin haluat, koska olet jo luostarissa, ja siksi väistämättä kärsit.

 

Kukapa epäilee, etteikö luostari nykyaikaisten mukavuuksien avulla pystyisi toimimaan hel­pommin? Mikäli joka munkilla olisi luostarissa myös äiti mukana huolehtimassa hänestä, se­kin olisi epäilemättä yksi helpotus. Jos kirkkoon sijoitettaisiin nauhuri toistamaan rukouksia, sekin olisi mukavaa, ja vielä mukavampaa olisi, jos kirkkotuoli muunnettaisiin sängyksi. – – Luonnollisesti kaikki nämä tuovat lihalle helpotusta, mutta sielun ne jättävät tyhjäksi ja onnet­tomaksi, sillä niiden seurassa ei viihdy muu kuin naisellinen sentimentaalisuus ja maailmalli­nen ahdistus.

 

Sen tähden, veljeni, koska lähdit hyvin liikkeelle jonkin ylemmän perään, katso, ettet jälleen päädy samaan maalliseen elämään, jonka jätit. Älä unohda mitä varten lähdit maailmasta. Ta­voittele ylempää kuin mitä maailma tarjoaa, että maailmasta lähdölläsi ja elämälläsi munkkina olisi merkitys. Muussa tapauksessa käy sääliksi rahoja, jotka matkalippuun sijoitit.

 

+ + +

 

Luostareiden päämäärä on näin ollen hengellinen, eikä niissä pidä olla maailmallista element­tiä, vaan taivaallinen, jotta paratiisilliset ihanuudet voisivat tulvia ihmisten sieluihin. Maalli­sissa asioissa me emme pysty kilpailemaan maailmassa elävien kanssa, sillä niiden suhteen heillä on kuitenkin kaikkea enemmän. Meiltä munkeilta nuo maailmassa elävät ihmisparat odottavat jotakin ylempää, mutta saavuttaaksemme sen meidän on kartettava kaikenlaista in­himillistä lohdutusta, sillä on mahdotonta tuntea jumalallista lohdutusta eli Paratiisin ihanuut­ta, ellemme vältä maailmallista lohdutusta ja ellei maailmallinen mieli kuole meissä koko­naan. Kun maailmallinen mieli meissä kuolee, sen täytyy tulla kompostiksi, jotta sisimmäs­sämme kehittyy jumalallinen mieli, sillä jumalalliset nautinnot eivät synny maallisista nautin­noista, vaan ruumiillisista vaivoista. Niihin Kristuksen kunniantuntoiset lapset ryhtyvät rak­kaudesta Häntä kohtaan, kun he kilvoittelevat tietoisesti ja arvostelukykyisesti voidakseen rii­sua yltään vanhan, maailmallisen ihmisen. Hyvä Isä alkaa tämän jälkeen ruokkia lapsiaan Pa­ratiisin ruuilla jo heidän ollessaan maan päällä. Vaellettuaan luonnollisesti ensin läpi Suuren paaston kilvoitellen ja koettuaan Suuren perjantain Ristin he ovat nousseet hengellisesti kuol­leista. He hyppivät ilosta, koska käsillä on ”ylösnousemuksen päivä”, ja elävät jatkuvasti Kirkkaan viikon todellisuudessa. He eivät siis juhli Kristuksen ylösnousemista vain kerran vuodessa, vaan heillä on jatkuvasti ”Pääsiäinen, Herran Pääsiäinen”.

 

 

Rakasta keljaasi!

 

Kelja on munkin koti ja hänelle rakas, koska se uudestisynnyttää hänet ja lahjoittaa hänelle hyveet. Näin se on hänelle taivasten valtakunnan esikartano.

 

Ihmiskontaktien lisäksi yritä välttää niin paljon kuin pystyt myös kaikkea inhimillistä lohdu­tusta, mikäli haluat tulla tuntemaan jumalallisen lohdutuksen, jota ei voida verrata minkään­laiseen inhimilliseen lohdutukseen. Rakasta siksi keljaasi, mehiläiskennoasi, sillä se auttaa si­nua keskittymään, niin että kykenet tuottamaan hyveitten mettä. Nuo hyveet saavat elämäsi maistumaan suloisemmalta kuin hunaja.

 

Kelja auttaa sinua nousemaan korkealle, koska se synnyttää sydämen heltymyksen ja sytyttää sisimmässäsi jumalallisen rakkauden. Näin keljasta tulee sinun rakas kotisi ja Jumalan koti, jossa liikut vapaasti ja luontevasti, kuten pieni lapsi isänsä kodissa, koska se tuntee vanhem­piensa antaman turvan ja heidän ylenpalttisen rakkautensa.

 

 

Tarkkaavaisuus keljan ulkopuolella

 

Jos kelja on munkin linnake, sieltä lähtiessään hänen on syytä varautua heti paholaisen iskuihin ja hyökkäyksiin. Ulkopuolella hyvin vietetty aika puolestaan auttaa häntä pääsemään keljassa helposti rukoukseen sisälle.

 

Kun lähdet, veljeni, ulos keljastasi, pidä mielessäsi myös vihollinen, joka on valmis hyök­käämään. – – Jäljittele jälleen kunnon sotilasta, joka bunkkerista lähtiessään pitää automaat­tiasetta käsissään. Pidä sinäkin samoin kädessäsi rukousnauhaa ja ole valpas, ettet pienen va­romattomuuden vuoksi tuhlaa sitä rikkautta, jonka keljassasi keräsit kovalla vaivalla.

 

Älköön rukousnauha puuttuko koskaan kädestäsi, sillä pyöritettyämme tätä nauhaa yhden, kaksi, viisi tai kymmenen kertaa hengelliset öljyt lopulta notkistuvat ja lakkaamattoman ru­kouksen hengellinen koneistomme lähtee käyntiin. Silloinkaan, kun rukous alkaa toimia, älä pane syrjään rukousnauhaa, ettei sen takia näin tekisi myös ne, joiden koneisto ei vielä ole lähtenyt käyntiin.

 

+ + +

 

Ole tarkkaavainen, kun rukoilet, mutta vielä tarkkaavaisempi ennen kuin ryhdyt siihen. Kuu­liaisuustehtävää suorittaessasi älä juttele turhaan, että voisit myöhemmin rukoilla ilman mie­len harhailua ja sisäisiä haavoja, sillä paljo puhuminen synnyttää myös monia väärinkäsityk­siä. Jos haluat jutella, Kristus kuuntelee mielellään lastensa puhetta Hänen kanssaan. Älä tun­ne vetoa edes hengellisiin keskusteluihin, ellei läsnäolijoissa ole pyhyyttä, sillä nuo keskuste­lut alkavat hengellisistä teemoista, mutta päätyvät toisten panetteluun. Mikäli muut keskuste­levat tai tuomitsevat taikka tekevät jotakin vastaavaa, sinun ei pidä olla kiinnostunut heidän puheistaan, vaan omista synneistäsi ja siitä, että anot Jumalan laupeutta lakkaamattoman ru­kouksen kautta, kun keskustelet Herran kanssa ja lausut ”Herra Jeesus Kristus, armahda mi­nua”.

 

 

Lakkaamaton rukous ja itsetuntemus

 

Avain luostarielämässä painottuvaan lakkaamattomaan rukoukseen on se, että munkki tajuaa olevansa Jumalan laupeuden tarpeessa.

 

Rukous ei siis väsytä, vaan virkistää. Se väsyttää vain, jos emme pääse sisälle sen merkityk­seen emmekä ymmärrä pyhien isiemme opetusta siitä. Kun ymmärrämme olevamme Jumalan laupeuden tarpeessa, tämä tarve – ilman, että me pakotamme itseämme rukoukseen – panee meidät nälkäisen pikkuvauvan tavoin avaamaan suumme nauttiaksemme rukouksen maitoa. Sitä nauttiessamme me riemuitsemme ja koemme saman täydellisen turvallisuuden tunteen kuin vauva, joka on äitinsä sylissä.

 

Radiosähköttäjinä meidän munkkien pitää olla usein yhteydessä Jumalaan ja, jos mahdollista, olla yhtenään kuulolla ollaksemme paremmassa turvassa, että meillä olisi käytettävissämme joka hetki runsaasti jumalallista voimaa. Vihollinen ei tietysti ole hetkeäkään rauhassa, vaan hyökkäilee jatkuvasti eri tavoin. Me voimme kuitenkin ottaa siitäkin hyödyn irti tekemällä sii­tä palkattoman työmiehen, niin että annamme sen auttaa meitä jatkuvaan rukoukseen. Kun vi­hollinen esimerkiksi tuo mieleemme pahoja tai Jumalaa pilkkaavia ajatuksia, voimme ryhtyä toistamaan Jeesuksen rukousta ja sanoa sille: ”Olipa hyvä, kun iskit minua, sillä olin tullut unohtaneeksi Herrani Kristuksen.” Tämän tehdessämme paholainen lähtee matkoihinsa, vaik­ka haluaisimmekin pitää sen vierellämme, sillä se ei ole niin ääliö, että työskentelisi ilmaisek­si ja hyödyttäisi sieluamme.

 

Kun ihminen siis ensin pyrkii oikeaan itsetuntemukseen ja tiedostaa suuren syntisyytensä ja Jumalan suuret hyvät teot, hänen sydämensä pakahtuu, olkoonpa se kuinka kivikova tapansa. Silloin aidot kyyneleet juoksevat hänen silmistään luonnostaan eikä hänen tarvitse pakottaa it­seään rukoukseen eikä houkutella kyyneleitä esiin. Nöyryys ja kunniantunto toimivat sydä­messä jatkuvasti poran tavoin, niin että kyynellähteet lisääntyvät, ja Jumalan käsi hyväilee yh­tenään Hänen hengellisesti työskentelevää kunniantuntoista lastaan.

 

 

Munkkielämän autuus

 

Munkkius on tulevan maailmanajan elämän ennakointia, ja sen ilo ja autuus esimakua siitä ilosta ja autuudesta, joka on jokaisen kristityn päämäärä ja toivo.

 

Tätä elämää, jota munkit jo nyt elävät, elävät kerran kaikki Paratiisiin kelpuutetut, sillä Para­tiisissa ei mennä naimisiin vaan siellä ollaan kuin enkelit, kuten Kristus saddukeuksille sanoi. Siksi meidän munkkien pitää kiittää ja ylistää Jumalaa päivin ja öin tästä suuresta kunniasta, jonka Hän soi meille, kun kutsui meidät enkeleittensä osastoon ja antoi meille kaikki hengelli­set mahdollisuudet tullaksemme enkeleiksi ollessamme yhä maan päällä.

 

Tämä siis on makeaa elämää sanan aidossa ja hyvässä merkityksessä. Vaikka todelliset munkit ymmärtävät, että se, mitä he tässä elämässä nauttivat, on vain osa Paratiisissa vallitsevasta ilosta, ja että Paratiisissa heidän ilonsa on tätäkin suurempi, silti he paljosta rakkaudesta lä­himmäisiään kohtaan haluavat elää maan päällä auttaakseen heitä rukouksellaan, jotta Jumala puuttuisi asioiden kulkuun ja maailma saisi avun.

 

Luostarielämää arvostavia rippi-isiä tarvitaan maailmassa

 

Vaikka luostarit ovat tulevan maailmanajan elämänmuodon ennakointia, niitä ei kunnolla ym­märretä tänään edes ortodoksisen perinteen parissa. Ne ovat kuitenkin Ortodoksisen kirkon ja perinteen hengissä säilymisen elinehto.

 

En todellakaan saata ymmärtää miksi jotkut papit ja maallikot taistelevat munkkilaisuutta vas­taan! Koska armeija pitää viestijoukkoja koko sotaväen valtimoina ja Kirkko suhtautuu vas­taavalla tavalla munkkilaisuuteen, haluaisin kysyä noilta siunatuilta sieluilta, jotka taistelevat munkkilaisuutta vastaan, mihin Kirkkoon he kuuluvat?

 

 

 

 

Valamon kansanopisto 19.01.2009, syksyn 2008 Athoksen pyhiinvaellusryhmän jälkikokoontuminen