Portaitissa, Portinvartijatar

Kuvainraastajien harhaoppi oli leimahtanut uuteen liekkiin keisari Theofiloksen hallintakaudella (829-842) ja harhaoppiset tuhosivat ikoneita uudella innolla. Eräs Nikeassa asustava hurskas leskivaimo ei kuitenkaan halunnut luovuttaa erästä kallisarvoista Jumalansynnyttäjän ikonia särjettäväksi. Poikansa avustuksella hän kuljetti ikonin rantaan ja yhdessä he heittivät sen mereen. Ikoni matkasi aaltojen mukana pitkän matkaa ja kauan aikaa, vuonna 1004 se saapui Pyhän Vuoren rantamille, silloisen Pyhän Klementin luostarin - tulevan Ivironin - edustalle. Tuolloin ikonin kohdalta kohosi kohti taivaita tulinen patsas.

Kun luostarin isät näkivät mereltä nousevan tulipatsaan, he alkoivat tutkia asiaa. Ikonia he eivät kuitenkaan saaneet tuotua rantaan. Kun munkit menivät hakemaan sitä aaltojen keskeltä, se vetäytyi aina kauemmas merelle. Jumalanäiti itse ilmestyi näyssä luostarin johtajalle ja ilmoitti, että ainoastaan ylienkeliltä nimensä saanut luostarin georgialainen munkki Gabriel voisi tuoda ikonin rantaan.

Isä Gabriel haettiin paikalle ja hän lähti hakemaan ikonia - kaikkien hämmästykseksi - kävellen sen luo vettä pitkin. Pyhä Gabriel toi ikonin rantaan, ja yhdessä isät kuljettivat sen luostarin pääkirkkoon. Seuraavan yön aikana ikoni kuitenkin siirtyi itsekseen lähelle luostarin porttia. Isät siirsivät sen takaisin pääkirkkoon, mutta kun ikoni useamman kerran vain päätyi ihmeellisesti luostarin portille, luostarin asukkaat ymmärsivät sen paikan olevan siinä - Portinvartijana (Portaitissa). Luostarin isät rakensivat lähelle porttia kappelin, johon ikoni asetettiin.