Analogi-lehdessä vuonna 2009: Vierailijoita - Arkkimandriitta Efraim
Pyhän Andreaan skiitan johtaja, arkkimandriitta Efraim vieraili toukokuussa Suomessa ja osallistui Valamon luostarissa järjestettyyn seminaariin ”Synti sielullis-ruumiillisena sairautena ja parantuminen siitä”.
Pyhän Johannes Teologin kirkon liturgiapalveluksessa Porissa hän saarnasi sokeana syntyneen sunnuntaina ja kertoi palveluksen jälkeen Athosvuoren historiasta ja elämästä yli satapäiselle kuulijakunnalleen. Hänen tulkkinaan toimi Valamon kansanopiston opettaja Hannu Pöyhönen.
Arkkimandriitta Efraim on syntynyt 1956, ja häntä pidetään merkittävänä nuoren sukupolven ohjaajavanhuksena. Ennen siirtymistään Pyhän Andreaan skiitalle hän johti kymmenen vuotta Filotheoksen luostaria, jossa kilvoitteli 1700-luvulla pappismarttyyri Kosmas Aitolialainen. Pyhän Andreaan skiitta kuuluu 972 perustetun Vatopedin luostarin alaisuuteen.
Arkkimandriitta Efraimin Porin kirkossa pitämässä saarnassa kirkastui, mitä on fyysinen ja mitä henkinen sokeus.
– Sokea on se, joka ei näe Kristusta eikä usko Kristukseen. Paholainen on ikuisesti sokea ja on tietämätön sokeudestaan. Paholainen ei ole osallinen Pyhän Hengen armosta ja on ikuisesti kuollut henki.
– Isä on valo, Poika on valo ja Pyhä Henki on valo, mutta meillä ei ole kolmea valoa, vaan yksi valo, sanoi Efraim.
Jumalanäiti vieraillut Pyhällä vuorella
Efraim selosti munkkivaltion syntyhistoriaa ja kertoi neitsyt Marian ja Johannes Teologin haaksirikkoutuneen Athoksen itärannikolle Kyprokselle matkatessaan.
Jumalanäiti ihastui Athosvuoreen niin, että pyysi sitä pojaltaan itselleen. Näin paikkaa ryhdyttiin kutsumaan Jumalanäidin puutarhaksi.
Neitsyt Maria oli vuorella yhdeksän päivää. Niemimaalla asusti tuolloin kreikkalaisia pikku kylissä. Jumalanäiti julisti heille sanomaa kreikaksi. Kyläläisiä ihmetytti, että heprealaisnainen taisi täydellistä kreikkaa. Johannes Teologi kastoi kansaa ja myrskyn tyynnyttyä Jumalanäiti ja Johannes Teologi jatkoivat matkaa Kyprokseen.
– Jumalanäiti on myöhemminkin, kuolemansa jälkeen, vieraillut monta moninaista kertaa fyysisesti Athoksella, kertoi arkkimandriitta Efraim.
Alkuaikoina Pyhällä vuorella oli vain pieniä 15–20 hengen luostareita. Munkit elivät erakkoina piskuisissa keljoissa. Silloin ei ollut elannon tukena puutarhoja tai kalastusta; munkit ainoastaan rukoilivat ja elivät silti 70–100-vuotiaiksi. Meidän aikanamme on viljalti sairauksia ja kiusauksia. Meiltä puuttuu pyhittynyt hengellinen elämä, sanoi Efraim.
Ensimmäinen tunnettu Athoksen yhteiselämäluostari on Athanasios Athosvuorelaisen perustama Suuri Lavra, jonka
rakentaminen aloitettiin vuonna 963. Kymmenennen vuosisadan lopulla siellä oli noin 800 munkkia. Suuren Lavran jälkeen niemimaalle syntyi runsaasti yhteiselämäluostareita.
”Näkymättömiä” kilvoittelijoita
Athoksella on nykyään 2100 munkkia. Kokonaismäärä vaihtelee alituiseen, jotkut hakeutuvat lähetystyöhön, jotkut palaavat maailmaan, sanoi arkkimandriitta Efraim ja selosti munkkilaisuuden eri muotoja Pyhällä vuorella. Muuatta kilvoittelijoiden ryhmää kutsutaan ”näkymättömiksi”, koskapa heitä nähdään harvakseltaan.
– Pyhän vuoren munkit ovat tehneet lupauksen Kristukselle ja Jumalanäidille: Athokselle ei mennä että pelastuttaisiin, koska pelastua voi yhtä lailla maallisessa maailmassa. Jumalanäidin puutarhaan ei mennä pyhittymään, vaan että opittaisiin paremmin tuntemaan Kristus.
– Pyhän vuoren 20 luostarissa ja 12 skiitassa toimitetaan päivittäin puolentuhatta palvelusta. Öisin liturgia saattaa alkaa jo kahdelta ja kestää joissakin luostareissa jopa aamukahdeksaan.
– Munkkivaltion elämä kiinnostaa suuresti. Luostareissa ja skiitoissa käy tuhansittain pyhiinvaeltajia ja turisteja, joi-
den antamilla lahjoituksilla on monille luostareille huomattava merkitys. Pyhiinvaeltajat haluavat viettää yhdessä munkkien kanssa hengellistä liturgista elämää.
– Kaikkein tärkeintä on, ettemme kadottaisi kuolematonta sieluamme, painotti arkkimandriitta Efraim.
Teksti ja kuvat on julkaistu tekijän, Simo Ojasen luvalla. Kiitos!
