Kohtaamisia vanhus Paisioksen majan pihassa
Koska pyhittäjä Paisios oli antanut itsensä kokonaan Jumalalle, Jumala antoi hänet ”lahjana” hänen aikansa ihmisille. Hän oli suuri lohduttaja, palava katumuksen saarnaaja, kukistumaton taistelija uskon ja isänmaan puolesta. Hän kohtasi jokaisen ihmisen Kristukselle ominaisella yksinkertaisuudella ja oli ”kaikille kaikkea, pelastaakseen edes muutamia”. Niiden noin viidentoista vuoden aikana, jotka hän eli Panagudassa, hän otti vastaan kaikenikäisiä ihmisiä tuhansittain: koulutettuja ja kouluja käymättömiä, köyhiä ja rikkaita, koululaisia ja opiskelijoita, poliitikkoja ja sotilashenkilöitä, uskovia ja ei-uskovia, uteliaita ja välinpitämättömiä, toisin uskovia kristittyjä ja muiden uskontojen kannattajia, eksytyksessä olevia ja demonien valtaan joutuneita. Jollekulle hän sanoi pari sanaa, toisen kanssa puhui muutaman minuutin, monien kanssa keskusteli tuntikausia. Monille tapaaminen Pyhittäjän kanssa muodostui käänteentekeväksi muuttaen heidän elämänsä. Ja monia olivat nekin, jotka menivät Panagudaan ongelmiensa painosta raskain askelin mutta lähtivät sieltä lähes lentäen.
Kuka silti voisi kuvata sen, mitä itse kukin koki Pyhittäjän lähellä? Joku sanoi: ”Vaikka olen viisikymmentäviisivuotias, tunnen, että olen elänyt vain puoli tuntia. Sen ajan olin yhden elossa olevan pyhän, isä Paisioksen lähellä; näin hänet ja hän näki minut.” Eräs toinen sanoi, että se päivä oli hengellisesti kaikkein aurinkoisin hänen elämässään. Toinen sanoi, että tapa, jolla Pyhittäjä kohtasi hänet, oli kuin ”ruiske”, joka paransi hänen haavansa. Joku toinen taas puhui hänen rakkaudestaan, joka ei erotellut ihmisiä. Ja joku toinen puolestaan puhui Pyhittäjän tavasta kumartua hänen ongelmansa edessä, kuin olisi elänyt sen itse, kärsien ja itkien hänen kanssaan ja yrittäen auttaa häntä löytämään ratkaisun siihen.
Katkelma suomeksi käännettävästä Pyhittäjä Paisios Athosvuorelaisen elämäkerrasta.
