Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestön jäsenen ja Athos-Säätiön hyvän ystävän ja uskollisen tukijan rovasti Kosti Heikkisen muistoksi

Valamon luostarissa 2.9.2017 hautajaisissa pidetty muistopuhe

Isä Kostin saattoväki, papisto, perhe, sukulaiset ja ystävät

Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestön ja Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiön hallituksen puheenjohtajana haluan olla mukana isä Kostin hautajaisissa tämän luettavaksi pyytämäni tekstin välityksellä, koska ylitsepääsemättömän esteen vuoksi en voi käyttää puheenvuoroa paikan päällä. Juuri samalla hetkellä hautajaisten kanssa, olen lähdössä Pohjois-Kreikan pyhiinvaellukselle matkanjohtajana. Kaikissa muissa tapauksissa olisin ollut isä Kostin hautajaisissa teidän kanssanne raivattuani tieltä tarvittaessa isotkin esteet.

Isä Kosti oli minulle henkilökohtaisesti läheinen ystävä, yksi läheisimmistä, vaikka toisistamme etäällä asuvina emme usein tavanneetkaan. Sen sijaan meillä oli säännöllinen puhelinkontakti. Ystävyytemme alkoi vuonna 1997, kun sain Valamon opistosta – tai silloisesta kansanopistosta – virkavapaata mennäkseni arkkipiispa Johanneksen pyynnöstä opettajaksi Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian laitokselle. Olin Joensuussa neljä vuotta ja koko sen ajan isä Kosti toimi sijaisenani Valamossa. Oikeastaan tutustuin häneen hänen tullessaan meillä Joensuussa pidettyyn kodinpyhitykseen. Minua liikutti, että hän oli valmis näkemään niin paljon vaivaa asian eteen. Lisäksi se oli merkki arvostuksesta ja ehkä myös kiitollisuudesta, kun hän sai kirkollista työtä Valamosta minun lähdettyäni, vaikkei minulla ollutkaan asiaan mitään osuutta.

Työnsä Valamon opistossa isä Kosti hoiti hienosti. Palattuani iloitsin siitä, että hän oli tehnyt monia uusia aloitteita teologisen opetuksen saralla, muun muassa oman työnsä ohessa toimivien diakonien ja pappien koulutus Valamossa on hänen ansiotaan. Hänelle itselleen Valamo oli käänteentekevä paikka ja työpaikka. Valamoon tullessaan hän oli vielä maallikko, mutta hyvin pian hänet vihittiin siellä ensin diakoniksi ja sitten papiksi. Myös pappeuden ikeen hän kantoi esimerkillisesti ja itsensä Kristukselle antaen. Arvostin hänen luontevuuttaan ja lempeyttään, nöyryyttään ja sydämellisyyttään, mutta myös hänen tapaansa omaksua ortodoksinen uskomme. Pidin häntä yhtenä paikalliskirkkomme eturivin pappina. Uskon, että hänen rippilapsensa olivat hyvässä turvassa, sillä hän piti yllä kristillistä ihannetta kirkkaana, mutta osasi olla armahtavainen ja laupias inhimillistä heikkoutta kohtaan.

Valamon lisäksi Athos-Säätiön keskus Panagia Lammilla oli hänelle paikkana tärkeä. Hän soitti säännöllisesti kysyäkseen, mitä meille kuuluu ja miten asiat edistyvät. Hän pyrki luontevalla ja myötäelävällä tavalla valamaan meihin rohkeutta vaikeuksia kohdattaessa ja usein tuki meitä myös taloudellisesti omalla tyypillisellä tavallaan hiljaa, niin ettei siitä kenties tienneet edes lähimmätkään. Viimeinen tukilähetys saapui hänen viimeiseksi jääneeltä Valamon matkaltaan noin kuukausi ennen hänen kuolemaansa. Valamon luostarin korttiin hän kirjoitti ohuella lähes näkymättömällä käsialalla: ”Hannu, terveiset Valamosta! Ohessa pieni avustus. Kosti.” Koetin parin viikon päästä soittaa hänelle kiittääkseni lähetyksestä ja kysyäkseni kuulumisia, mutta hän ei enää vastannut puhelimeensa. Myöhemmin kuulin Markukselta, hänen pojaltaan, että isä Kostin kunto oli romahtanut pian Valamon matkan jälkeen ja hän oli joutunut sairaalaan.

Isä Kosti on Athos-Säätiön näkökulmasta merkkihenkilö. Alusta asti hän on tukenut meitä vilpittömästi, täydestä sydämestään, isällistä huolenpitoa huokuvilla viesteillään ja soitoillaan. Yhdessä pikkukirjeessään hän jopa sanoi: ”Tahtoisin ihan sulkea syliini teidät!” Vaikka olemme turvallisella mielellä hänestä hänen lähdettyään ikuisuusmatkalle kohti Kristusta, Elämänantajaa, ja saa varmaan iloita Hänen läheisyydestään siellä, missä ”juhlavierasten riemu on lakkaamaton ja Hänen kasvojensa sanomatonta kauneutta näkevien ihastus on loppumaton”, olemme menettäneet näkyvässä muodossa ystävän. Hän ei enää soita ja kysy kuulumisia eikä voi rohkaista entiseen tapaan. Toisaalta uskon ja olen varma, ettei hän Kristuksen illattomasta päivästä nauttiessaan unohda meitäkään, vaan Häneen vetoavilla rukouksillaan voi auttaa meitä nyt entistä tehokkaammin etenemään kohti sisimpämme sanelemia tavoitteita pyrkiessämme palvelemaan Kristusta ja Hänen Kirkkoaan.

Uskollisen vierellä seisomisensa vuoksi me pidämme isä Kostia yhtenä Panagian perustajista. Hän on ollut päivittäisellä rukouslistallamme alusta asti ja tulee aina olemaan. Olemme hänelle syvästi kiitolliset kaikesta. Kiitollisuutemme vuoksi ja siksi, että Panagia oli hänelle niin rakas, haluamme maalauttaa tänne hänen muistokseen kokovartalohahmoisen Kristuksen vasta vihityn Ilosanoman kappelin yhteen keskuspylvääseen alle tulevalla tekstillä: ”Rovasti Kosti Heikkisen muistoksi.” Maalauksen hinta on 800 euroa, jonka koetamme saada kokoon keräyksellä. Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö ja Athos-Säätiö osallistuvat molemmat tähän keräykseen lahjoittamalla siihen rahaa hautajaiskukkien sijasta. Ken haluaa osallistua tähän hankkeeseen, löytää Athos-Säätiön internetsivuilta tarvittavat tiedot.

Isä Kostin puoliso ja muu perhe, osanottomme suruunne, jota elävä jälleennäkemisen toivo lievittää balsamin tavoin.

Isä Kosti, sinulle kiitos ystävyydestäsi, kiitos tuestasi! Hyvää matkaa, olkoon Kristus armollinen sinulle antaen anteeksi kaikki tietoisesti ja tietämättä tekemäsi synnit ja saattakoon sinut pyhien joukkoon. Muista uudessa kotimaassasikin meitä, mekään emme koskaan unohda sinua. Jumala auttakoon, että saamme tavata taas siellä ja iloita yhteisestä pelastuksesta kaikkien maallisten murheiden jälkeen!