Panagian kolme vuotta ja erään ristin tarina

 

 

Tänään 30.5.2016 tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun Athos-Säätiön puuhaihmiset asettuivat asumaan Lammille, Säätiön keskuspaikaksi hankittuun kiinteistöön, nykyiseen Panagiaan. Nämä kolme vuotta ovat olleet työntäyteisiä ja varsin raskaitakin johtuen joukon pienuudesta ja käytettävissä olevien varojen niukkuudesta. Olemme myös saaneet kokea, miten rajusti ja tuhansin eri tavoin pahuuden voimat hyökkäävät sellaisia paikkoja vastaan, jotka pyrkivät rakentumaan hengellisiksi keskuksiksi. Kuitenkin aina, kun tilanne on tuntunut ylittävän voimamme, Jumala on auttanut tai ainakin lähettänyt jonkin tuntuvan lohdutuksen kuin merkiksi läsnäolostaan. Tällainen tie on varmaan hengellisesti luonnollinen, sillä kaikki hyvä saavutetaan vaivan kautta. Vaikeudet osoittavat konkreettisesti ihmisen pienuuden sekä Jumalan voiman ja viisauden.

 

Aivan kolmivuotiskautemme kynnykselle, lauantaiksi 28.5.2016, Jumalan kaitselmus järjesti meille todellisen juhlapäivän. Ensinnäkin, saimme tänne liturgiapalveluksen yllättäen ja ilman omaa aktiivisuuttamme. Kuten tiedätte, meillä on Liturgioita tosi harvoin, sillä meillä ei vieläkään ole omia pappeja. Moskovan patriarkaatin alaisen Porkovan seurakunnan esimies rovasti Viktor Lioutik aikoi toimittaa Liturgian normaaliin tapaansa Lahden ortodoksisessa kirkossa, mutta joidenkin kunnostustöiden vuoksi se siirtyi tänne metropoliitta Ambrosiuksen siunauksella. Koska Liturgia toimitettiin heidän käytäntönsä vuoksi juliaanisen kalenterin mukaan, mekin saimme olla ”verkottuneina” koko ortodoksisen maailman kanssa viettäessämme samarialaisen naisen sunnuntaita. Erityistä juhlavuutta tilanteeseen toi vielä se, että samanaikaisesti Athosvuorella, jota keskuksemme vaatimattomalla tavallaan pyrkii edustamaan, venäläinen Panteleimonin luostari vietti tuhatvuotisjuhlaansa.

 

Toinen erityinen lauantaihin liittyvä juhlatapaus, joka yksinkertaisesti vain sattui Liturgian kanssa samaan päivään, oli erään isin ristin saapuminen tänne. Ristillä on erikoinen esihistoria. Se oli alun perin tarkoitettu Lapinlahden hautausmaalle, nunna Marian haudalle. Ennen Venäjän vallankumousta nunna Maria (1884–1964) oli tsaariperheen palvelijatar, siviilinimeltään Anna Taneeva (Vyrubova). Valamon luostarin pappimunkki Jefrem vihki hänet nunnaksi ja hän vietti elämänsä loppuvuodet Suomessa.

 

Vuonna 2011 nunna Marialle teetettiin suurikokoinen tammiristi, joka tsaariperheen juhlapäivän tapahtumien yhteydessä oli tarkoitus tuoda Venäjältä juhlavasti Suomeen ja sijoittaa hänen haudalleen. Risti lastattiin huvijahtiin, mutta se huuhtoutui kannelta mereen, kun pian Pietarista lähdön jälkeen nousi kova myrsky. Koska ristisaaton piti jatkua ilman katkoksia heti laivamatkan jälkeen, Pietarista tilattiin nopeasti tavallinen hautaristi, joka tuotiin autolla. Niin ristisaatto pääsi jatkumaan normaalisti ja nunna Maria sai suunniteltuna päivänä vaatimattoman hautaristinsä.

 

Kahden viikon kuluttua alkuperäinen tammiristi kuitenkin löydettiin keskeltä Suomenlahtea. Kaksi Virosta saapunutta suomalaista purjehtijaa huomasivat sen ja poimivat sen alukseensa monin vaivoin. Tapaus herätti huomiota, niin että siitä kirjoitettiin lehdissäkin. Juuri lehtikirjoituksen perusteella ristin tilanneet tulivat tietoiseksi sen löytymisestä ja onnistuivat saamaan sen haltuunsa. Koska nunna Marian haudalle oli jo sijoitettu uusi risti, tilattua erikoisristiä ei enää tarvittu alkuperäiseen tarkoitukseensa. Ristin hankinnasta vastanneet Aleksandr ja Ludmila Huhtiniemi totesivatkin ristin löytymiseen liittyvässä lehtiartikkelissa, etteivät he pidä mitään kiirettä ristin sijoittamisen kanssa, sillä he uskovat, että itse Jumala osoittaa ristille haluansa paikan. Vajaa kuukausi ennen viime lauantaita he tekivät päätöksen ristin luovuttamisesta Athos-Säätiölle. Kaiken tämän perusteella koemme, että ristin saapuminen tänne Panagiaan on merkki Jumalan erityisestä siunauksesta, huolenpidosta ja johdatuksesta.

 

Kolmas viime lauantaihin liittyvä juhlatapaus on pyhän Kosmas Aitolialaisen suurikokoisen ja pyöreämallisen ikonin kiinnittäminen Trapesa-rakennuksen ulkoseinään, hänelle omistetun kirkkotilan ikkunoiden yläpuolelle. Ikonin piirsi Pyhän Andreaan skiitan munkkidiakoni (nykyinen pappismunkki) Joosef käydessään lokakuussa Suomessa ja ”oma” ikonimaalarimme Päivi Loikala maalasi sen saman tie. Sen kiinnittäminen kuitenkin siirtyi aina syystä tai toisesta, kunnes aikaisin lauantaiaamuna se vihdoin saatiin seinälle.

 

Tämän kolmen tai jopa neljän ”tähden” juhlan jälkeen olemme taas astumassa arkeen, mutta sen vahvistamina uudella rohkeudella ja luottamuksella Jumalaan. Kiitos kaikille teille, jotka taakse jääneiden kolmen vuoden aikana olette seisseet vierellämme tukien meitä kuka milläkin tavoin. Toivon, että Jumalan avulla voimme lunastaa ne odotukset, jotka Hän ja kenties tekin olette asettaneet meihin.

 

 

 

Hannu Pöyhönen

Athos-Säätiön toiminnanjohtaja

 

 

Ps. Laitan liitetiedostona mukaan otteen Suomessa asuvan Dmitri Lebedevin minulle kirjoittamasta sähköpostiviestistä, jossa hän kertoo hieman tarkemmin ristin katoamisesta ja löytymisestä.

 

 

Ote Dmitri Lebedevin sähköpostiviestistä Athos-Säätiölle 12.5.2016

 

Hannu, I'm really glad that you agreed to take the Cross. This looks like indeed the Cross has found it's destination according to the God's Will. This is quite amazing.

 

The story of the Cross begins in 2011. The original plan was to make a large Ristikulkue starting 11.08.2011 from Tsar's Cathedral of "Feodorovskaya" Icon of Mother of God in Tsarskoe Selo.

 

The Ristikulkue started as a 2 days 45km walk from Tsarskoe Selo to the ruins of Lower Cottage in Peterhof where the Tsesarevich-Martyr Alexei was born in 12.08.1904.

 

So it was His birthday. Every year there is a large 45km Ristikulkue over this route dedicated to His birthday. But in 2011 the plan was to continue the Ristikulkue and finish it in Helsinki on the grave of nun Maria, the maid of honor of Tsarina-Martyr Alexandra, and install the big oak Cross there. The plan was to move the Cross over the sea on yacht and stop at Primorsk (Koivisto), where Tsar-Martyr and His Family stopped in 1905, then carry the Cross around the Tsar's Park in Virolahti, where Tsesarevich-Martyr Alexei spent more than a year cumulatively from 1907 to 1914 during the summer seasons and finally install it on the grave of Nun Maria, the maid of honor Anna Taneeva (Vyrubova).

But on the very first day of sailing they've got into the storm and lost the Cross. They immediately contacted the land group and reported that the Cross was lost. The new ordinary grave Cross was delivered by the car to Koivisto, as a quick replacement, so that the Ristikulkue could continue without interruption.

The original Cross however went it's own way in the middle of the sea for 2 weeks, then it was "accidentally" found in the pool of 29 thousand square kilometers with a chance of 1 out of 15 billion, and then for 5 more years it was waiting for it's time to come. Now it looks like that Ristikulkue is finally reaching it's final destination, which is ... Athos in Finland! Who would expect that?!