Pyhän Johannes Kastajan skiitta, romanialainen
Pyhän Johannes Kastajan skiitta (kreikkalaisissa kartoissa Skiti tou Timiou Prodromou) sijaitsee niemimaan kaakkoiskolkassa 250 metrin korkeudella merenpinnasta. Sinne pääsee käytännössä vain kävellen. Matka Suuresta Lavrasta, jonka alaisuuteen skiitta kuuluu, kestää jalan vajaan tunnin. Pyhä Johannes Kastaja on romanialaisten asuttama yhteiselämäskiitta, jossa kilvoittelee noin 25 munkkia. Skiitan johtajana toimii nykyisin arkkimandriitta Athanasios.
Pyhän Johannes Kastajan skiitta on hyvin rauhallinen, sillä yövieraita siellä on yleensä vain muutama. Pyhän Vuoren itäpuolella se on etäisin paikka, johon pyhiinvaeltaja helposti pääsee, ja siellä on jo läsnä erämaan tuntu.
Historiasta
Johannes Kastajan skiitan paikalla oli jo 1400-luvulla kuuluisa kelja nimeltään Jannakopoulon. Vuonna 1772 keljan tiedetään kuuluneen Hiokselta kotoisin oleville kreikkalaisille hesykasteille, jotka monien kilvoituselämästä kiinnostuneiden takia pyrkivät laajentamaan aluetta luostarimaiseksi. Keljalle saapui näihin aikoihin myös tarmokas valahialainen pappismunkki Justin, joka ponnisteli ankarasti saadakseen keljalle skiitan statuksen. Vuonna 1820 Suuri Lavra viimein myöntyi pyyntöön Moldovan metropoliitta Benjaminin toimiessa välittäjänä, mutta Kreikan itsenäisyystaistelujen takia hanke raukesi ja rakennukset palautuivat pääluostarille. Vuonna 1852 puolestaan moldavialaiset munkit Nifon ja Nektarie ostivat ne ja moninaisten vaiheiden jälkeen onnistuivat saamaan Suurelta Lavralta niille myös skiitan oikeudet, jotka ekumeeninen patriarkka vahvisti vuonna 1856.
Johannes Kastajan skiitan alkuvaiheet olivat myrskyisät. Ensin moldavialaiset ja valahialaiset munkit, joita molempia oli kerääntynyt sinne paljon, alkoivat taistella keskenään. Johtajuus siirtyi lopulta moldavialaiselta Nifonilta valakialaiselle Damianille, joka vuonna 1881 julisti yllättäen skiitan luostariksi. Tämän vuoksi Suuri Lavra joutui puuttumaan asiaan vahvistaen vuonna 1882 paikan aseman Lavralle kuuluvana skiittana ja nimeten sen kansallisuusriitojen tähden aluksi valakiamoldavialaiseksi ja vähän myöhemmin romanialaiseksi skiitaksi.
Seuraavan vuosisadan alku oli skiitan kukoistusaikaa. Veljestön lukumäärä oli noussut peräti 105 munkkiin ja rakennustöitä tehtiin innokkaasti. Romanian kommunistihallinnon aikana elämä skiitalla vaikeutui taloudellisesti, mutta myös tulijoiden määrä väheni. Uuteen kukoistukseen skiitta alkoi kuitenkin nousta arkkimandriitta Petroniun (1916–2011) vaikutuksesta, joka lähetettiin sinne Romaniasta vuonna 1978 veljestön hengelliseksi tueksi. Hän toimi skiitan johtajana vuodesta 1985 aina kuolemaansa asti ja nautti Athoksella kaikkien arvostusta monien pitäessä häntä jopa pyhänä. Paljon hänen persoonastaan kertoo, että häntä pyydettiin kahdesti ryhtymään Romanian patriarkaksi, mutta molemmilla kerroilla hän jyrkästi kieltäytyi.
Pihapiiristä
Pyhän Johannes Kastajan skiitta on rakennettu neliön muotoon, niin että se näyttää aivan yhteiselämäluostarilta. Sen viehättävä pihapiiri on avara ja sitä koristavat monet korkeat sypressit, jotka samalla antavat hieman suojaa auringon porottaessa kuumimmillaan. Kesällä sisäpihaan tuovat elämää lukuisat haarapääskyt, jotka pesivät räystäiden alla.
Perinteiseen tapaan skiitan pääkirkko, joka on pyhitetty Herran kasteen muistolle, sijaitsee pihan keskellä. Kirkko valmistui vuonna 1866 oltuaan rakenteilla lähes kymmenen vuotta. Siinä, kuten muissakin Athoksen kirkoissa, on ulko- ja sisänarteks sekä kirkkosali. Kirkkosali on verraten iso ja sen sisustusta hallitsee vasemmalla puolella ikonitelineessä oleva käsittätehty Jumalanäidin ikoni (Panagia Prodromitissa), joka on vuodelta 1863. Ikoni on ihmeitätekevä ja sen on maalannut ikonitaiteilijana arvostettu Iordache Nicolau Romanian Jasissa. Kerrotaan, että hänellä oli suuria vaikeuksia viimeistellä ikonissa kuvattujen Kristuksen ja Jumalanäidin kasvoja, mikä sai hänet lähes epätoivoon. Tullessaan kuitenkin eräänä aamuna jatkamaan työtään paaston ja rukouksen hengessä hän löysi ikonin nykyasussaan valmiina.
Kirkon freskot on maalattu alun perin vuonna 1863 ja niissä on selvästi nähtävissä länsimaisen taiteen vaikutus. Vain muutama vuosi sitten freskot kuitenkin korvattiin uusilla, mutta kunnioituksesta menneisyyttä kohtaan vanhoja jätettiin paikoin näkyville. Uudet freskot ovat kokonaisuutena melko vaikuttavat, vaikka nekään eivät ole aivan traditionaalisia värivalinnoiltaan eivätkä hahmojen mittasuhteilta.
Kirkon laaja ulkonarteks on kaksikerroksinen, ja toisen kerroksen tiloissa säilytetään skiitan arvoesineitä. Skiittaneliön itäsiivessä, kirkon alttariosan takana, on kirjasto. Vierasmaja puolestaan sijaitsee länsisiivessä, lähellä pääporttia, joskin skiitan kunnostustöiden vuoksi pyhiinvaeltajat saatetaan majoittaa toistaiseksi pohjoissiiven huoneisiin. Vierasmajan huoneet ovat yleensä isoja ja askeettisia, mutta silti kodikkaita. Vierasmajan tavoin myös trapesa sijaitsee länsisiivessä, tosin sen vastakkaisessa päädyssä.
Eteläsiiven alakerrassa maan alla on kuivuudesta monesti kärsivälle skiitalle tärkeä rakennelma: koko alakerroksen täyttävä vesisäiliö, johon varastoidaan vuorilta laskeutuva sulamis- ja sadevesi. Eteläsiiven ulkopuolella ja osittain muuriin kiinni rakennettuna sijaitsee puolestaan Pyhän Johannes Kastajan kirkko, joka on skiitan vanha pääkirkko mutta palvelee nykyisin hautausmaan kirkkona. Kirkossa on harvinainen ihmeitätekevä Johannes Kastajan ikoni, jonka kautta veljestö kerran pelastui hyökkääjien tuhotöiltä. Hautausmaa sijaitsee kirkosta noin 50 metrin päässä vasemmalla. Kirkon ja hautausmaan oikealla puolella avautuvat skiitan poikkeuksellisen laajat ja esimerkillisesti hoidetut kasvimaat. Hautausmaan ja kasvimaan välistä kulkevaa polkua pitkin pääsee Viglaan ja Pyhän Athanasios Athoslaisen luolalle.
Muuta
Skiitan jumalanpalvelukset ovat hartaita ja hyvin mielenkiintoisia, sillä ne toimitetaan romaniaksi bysanttilaisin sävelmin. Pienen ehtoonjälkeisen palveluksen yhteydessä pyhiinvaeltajia varten otetaan esille osa skiitan pyhäinjäännöksistä, joita ovat Herran Eläväksitekevän Ristin pala, Herran Edelläkävijän Johannes Kastajan, ylidiakoni ja marttyyri Stefanoksen, evankelista Matteuksen, pappismarttyyri Haralampoksen, Johannes Krysostomoksen, Gregorios Teologin, Jerusalemin patriarkka Modestoksen, palkattaparantajien Kosmaan ja Damianoksen, marttyyri Trifonin ja suurmarttyyri Varvaran pyhäinjäännös.
Suomalaisten kannalta skiitta on merkittävä siksi, että siellä kilvoitteli jonkin aikaa romanialaissyntyinen pyhä Antipa Valamolainen (k. 1882), jonka ihmeitätekevä Jumalanäidin ikoni on nykyisin Uuden Valamon luostarin pääkirkossa. Skiitalla on myös hänen pyhäinjäännöksensä lahjana Laatokan Valamosta.
