Pyhän Paisios Athosvuorelaisen kastepapin pyhän Arsenios Kappadokialaisen muistopäivän (10.11.) kunniaksi julkaisemme kertomuksen ”Oma pelastuminen varmalta kuolemalta” Vanhus Paisioksen kirjoittamasta kirjasta Pyhä Arsenios Kappadokialainen. Tapahtuma sijoittui heidän kotikyläänsä Vähässä-Aasiassa joitakin vuosia ennen Kreikkalais-turkkilaista väestönvaihtoa 1923.
”Farasan lähellä, erään kallion päällä olevassa luolassa, sijaitsi Kaikkeinpyhimmälle Jumalansynnyttäjälle omistettu pikkukirkko, niin kutsuttu so Kantsi. Kylän asukkaat olivat laajentaneet sitä liittämällä siihen puisen parvekkeen, joka ulottui kallion ulkopuolelle asti. Päästäkseen kirkkoon tulijan oli noustava neljäkymmentä kallioon hakattua askelmaa ja sen jälkeen vielä satakaksikymmentä puusta rakennettua askelmaa. Sinne Isä Arsenios ja Prodromos, hänen kanttorinsa, olivat taas kerran menneet toimittamaan jumalanpalvelusta, kuten heillä oli tapana.
Kun Jumalallinen liturgia oli päättynyt, Isä Arsenios meni vähäksi aikaa ulos parvekkeelle. Kaiteesta, johon Isä Arsenios nojasi, irtosi yksi lauta sillä seurauksella, että hän putosi alla olevaan rotkoon.
Kirkkoa vastapäätä oli työskentelemässä eräs maanviljelijä, joka näki putoamisen. Hän jätti valjastetut härkänsä ja riensi alas kootakseen talteen Isä Arsenioksen silpoutuneen ruumiin, jollaisena hän kuvitteli sen löytävänsä. Prodromos puolestaan ei ollut tajunnut mitään, sillä hän oli sisällä kirkossa ja pani siellä paikkoja kuntoon.
Kun maanviljelijä oli ennättänyt lähelle rotkoa, hän näki Isä Arsenioksen ruumiin ehjänä, mutta liikkumattomana. Saavuttuaan sen luo ja aikoessaan tarttua siihen Isä Arsenios sanoi maanviljelijälle: ’Älä koske minuun, minulla ei ole mitään hätää’.
Isä Arsenios ei maannut liikkumattomana siksi, että olisi loukannut itsensä, vaan suuren liikutuksen takia. Hetkellä, jolloin hän oli putoamassa kohti rotkon pohjaa, muuan Nainen (so. Jumalanäiti) otti hänet käsivarsilleen, laski alas maahan ja jätti siihen. Isä Arsenios, kuten hän myöhemmin kertoi, oli tuona hetkenä tuntenut olevansa kuin pikkuvauva äitinsä sylissä.
Kun Isä Arsenios tointui liikutuksesta, hän nousi pystyyn, kipusi ylös rotkosta, nousi sitten nuo satakuusikymmentä porrasaskelmaa – yksistään jo ne merkitsivät viidenkymmenen metrin pudotusta – ja meni uudelleen Jumalanäidin kirkkoon. Siellä hän kertoi tapahtuneesta Prodromokselle, joka kirkon kunnostukseen syventyneenä ei vieläkään ollut tajunnut asiasta mitään.
Mentyään Farasaan myös maanviljelijä todisti ihmisille tästä ihmeestä.”
Kirja on ilmestynyt suomeksi Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestön julkaisusarjassa (kääntänyt kreikasta Hannu Pöyhönen)
Linkki Pyhän Kosmas Aitolialaisen omistamaan Kirjakauppa Filokaliaan
Linkki videokertomukseen pyhästä Arsenios Kappadokialaisesta