"On koputettava ja anottava oikein"
Kun me, lapseni, käännymme Jumalan puoleen, emme tee sitä sotilaan tavoin, joka jakaa käskyjä alokkaille, vaan nöyrän palvelijan tyylillä sekä hartain, hyvin anovaisin äänin.
Vain tällainen ääni yltää Jumalan valtaistuimelle. Rakastavana Isänä Hän täyttää pyyntömme ja ”lähettää meille jumalallisen armon ja Pyhän Hengen lahjan”.
Jos sinä esimerkiksi kolkutat ovelle nöyhkeästi ja uhkaavalla tyylillä, saat olla varma, ettei ovea avata sinulle koskaan! Tai jos se avataankin, älä odota osaksesi omistajan vieraanvaraisuutta, vaan selkäsaunaa! Jos sitä vastoin koputat ovelle kohteliaasti ja anovasti, se avautuu sinulle sepposen selälleen, ja isäntä antaa sinun nauttia kaikenlaista vieraanvaraisuutta!
Aivan samoin käy, kun pyydät jotakin joltakulta. Jos pyydät sitä röyhkeästi ja uhkaavasti, et tule saamaan sitä koskaan! Jos sen sijaan pyydät sitä kohteliaasti ja anovasti, saat sen heti…
Näetkö siis, ettei riitä pelkästään koputtaa Jumalan ovelle, vaan meidän on myös tiedettävä, miten sille tulee koputtaa, jos haluamme Hänen joskus avaavan meille.
Anarjiros Kaliatsoksen kirjasta ”Isä Porfyrios: Selvännäkijä, Ennaltanäkijä, Parantaja”;
lainaus nettilehti Vima Orthodoksias (27.2.2019) kautta
Käännös kreikasta © Athos-Säätiö
Pahojen ajatusten vaikutuksesta
”Paha ajatus ei jää kätköön. Se vaikuttaa meille negatiivisesti henkilössä, josta ajattelemme pahaa, kaukaakin käsin, jopa silloin, kun hän ei tajua syytä siihen, miksi nousee meitä vastaan.”
Niinpä meidän on oltava ’puhdassydämisiä’, ei ainoastaan pahoista teoista, vaan myös pahoista ajatuksista, erityisesti kaunaisuudesta ja katkeruudesta.
Monet sanovat, että kristillinen elämä on ikävää ja vaikeaa, minä sanon, että se on helppoa ja mukavaa, mutta sille on oltava kaksi edellytystä: nöyryys ja rakkaus.”
Kirjasta ”Vanhus Porfyrioksen lähellä”; lainaus nettilehti Vima Orthodoksias (9.6.2019) kautta