Edessan metropoliitta Joel: ”On mahdotonta saada tartuntaa pyhissä kirkoissa”
Piispallinen paimenkirje 27.3.2020 Edessan, Pellan ja Almopian metropoliittakunnan jäsenille
Sen perusteella, mitä viime päivinä on tapahtunut, kun jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset on lakkautettu ennen näkemättömän viruksen vuoksi, haluan nöyrästi tuoda ilmi Pyhän Kirkkomme näkemyksen siitä, välittyvätkö sairaudet Pyhien Mysteerien tai Kirkon pyhityksen välikappaleiden, siis ikonien kunnioittamisen, pappien käsien suutelemisen tai vieläpä pyhissä kirkoissa olemisen kautta.
1. Jumalallisen eukaristian mysteerioon liittyen: Koko Kirkkomme yhteinen vakaumus on, että Kristuksen Ruumis ja Veri eivät voi välittää sairauksia. Näin Pyhä Kirkkomme uskoo, ja käytäntökin osoittaa samaa. Papit, jotka vuosikymmeniä palvelivat sairaaloissa, joissa hoidettiin herkästi leviäviä ja omana aikanaan parantumattomia tartuntatauteja, eivät koskaan sairastuneet. Sen vuoksi eräs metropoliittakuntamme pappi teki suuren virheen, kun jakoi uskoville Ehtoollisen kertakäyttölusikoilla.
2. Pappien käsien suuteleminen ja oleminen pyhissä kirkoissa: Keskustelulla näistä asioista on yksi yhtä voimakas vertauskohta ajassa, jossa sitä käydään. Paaston toisena sunnuntaina juhlimme pyhää Gregorios Palamasta, joka selvensi ja julisti sanoin ja teoin ihmisen mahdollisuutta tulla osalliseksi luomattomista jumalallisista energioista. Monet meistä jäämällä pois tuon sunnuntaipäivän kokoontumisesta riensivät julistamaan Barlamin harhaoppia, joka kielsi ihmisen osallisuuden luomattomiin jumalallisiin energioihin. Pappi on ihminen, heikko, lankeemuksen alainen, mutta tavoittelee kilvoitellen sisäisen ihmisensä puhtautta. ”Pappeuden armoon pukeutuneena” hän osallistuu luomattomiin jumalallisiin energioihin ja välittää niitä muille pappeuden eikä oman henkilökohtaisen pyhittyneisyytensä kautta. Silloin, kun hänellä on sitäkin, hänellä on luonnollisesti kaksin verroin armoa. Kun me kuitenkin suutelemme pappien käsiä, me osallistumme Jumalan luomattomiin energioihin ja vastaanotamme Jumalallisen Armon uskomme ja hartautemme määrässä. Kuten sanoi pyhittäjä Paisios, joka Jumalallisen Liturgian jälkeen suuteli aina suurella innolla palveluksen toimittaneen papin kättä, ”papilla ei ole omia käsiä”. Jos uskomme, että pappi voi välittää sairauksia, me kiellämme pappeuden armolahjan, kiellämme Jumalan Armon. Kun me toimillamme epäilemme luomattomia Jumalallisia energioita tai kiellämme ne, me teemme itsellemme toisen jumalan ja kiellämme todellisen Jumalan. Sama koskee myös pyhiä kirkkoja tiloina. Kirkko on elävän Jumalan Ruumis, minkä vuoksi se on rakennettukin ihmisruumiin muotoon. Kyseessä ei ole pelkkä symbolismi. Pyhässä Kirkossamme typokset ja symbolit kätkevät sisäänsä niiden kuvaamien asioiden olemuksen, Totuuden, ja sen vuoksi me ne säilytämme. Ja on tosiasia, että pyhä kirkko Kristuksen Ruumiina ei voi olla paikka, joka levittää tartuntatauteja. Jos epäilemme tätä, epäilemme, onko Jumalan Armo läsnä kirkkorakennuksen sisällä. Silloin me rinnastamme kirkon kokoussaleihin.
Kaikki tämä keskustelu johtaa meidät voimakkaaseen itsetutkisteluun ja surulliseen päätelmään. Itsetutkistelun aihe on: Uskommeko me todellisesti Jumalaan? Ja jos uskomme, mihin Jumalaan? Barlamin ja hänen kannattajiensako Jumalaan, joka on meidän järkemme luomus? Jumalaanko, jolla me ajattelemme olevan armoa sen verran kuin meidän köyhään järkeemme mahtuu?
Katkera toteamus on, että ymmärtämättämme ja tahtomattamme me pilkkaamme Pyhää Henkeä. Kärsimme harhaoppisesta mielenlaadusta, vaikka julistammekin Ortodoksiaamme. Pilkkaamme Pyhää Henkeä ja olemme vaarassa menettää anteeksi annon sekä tässä että tulevassa elämässä epäillessämme Pyhän Hengen armoa. Kun pelkäämme kunnioittaa pyhiä ikoneita, suudella papin kättä, olla läsnä pyhässä kirkossa, me todellisuudessa kiellämme Pyhän Hengen pelastavan ja pyhittävän Armon. Me katsomme, että Pyhä Henki saattaa välittää jotakin ”ihmismassoilta lähtevää tai saastaista”, mikä on mitä suurinta pilkkaa.
Tunnustakaamme myös teoillamme, niin kuin tunnustamme huulillamme, että me uskomme pyhissä ikoneissa, papeissa ja pyhissä temppeleissä asuvaan Jumalalliseen Armoon. Osallisuutemme tähän Armoon on seuraamusta meidän omasta uskostamme. Siinä määrin kuin uskomme, me vastaanotamme Armoa. Sen olemassaolo ei kuitenkaan riipu meidän uskostamme. Jumala, ”joka on ja joka oli ja joka tuleva on” (Ilm. 1:4) ei häviä minnekään, jos me emme usko Häneen.
Edellä sanotun pohjalta totean, että valtiovallan lakimääräykseen perustuvan jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten kiellon me otamme vastaan Jumalallisena kurituksena, sillä ”me olemme syntiä, laittomuutta ja vääryyttä tehneet, emme ole ottaneet vaarin emmekä tehneet niin kuin meitä on käskenyt” Herra. Emme kuitenkaan hyväksy tämän kiellon perustelua, että sairaus on vaarassa levitä Kristuksen Pyhän Kirkon ja siellä toimitettavien pyhien mysteerien kautta.
Korkeasti pyhitetty Ateenan ja koko Kreikan arkkipiispa Hieronymos ja piispojen Pyhä Synodi lähettivät tästä asiasta jo kirjeen Kasvatus- ja uskontoasiain ministeriölle ja uskontoasiain yleissihteerille ja ovat panemassa asioita järjestykseen.
Vielä lyhyesti: On mahdotonta, että sairaus, olkoonpa se mikä tahansa, voisi saastuttaa meidät tai tarttua meihin Jumalallisesta Ehtoollisesta, Pyhistä ikoneista, pappien käsien suutelemisesta ja pyhistä kirkoista. Jos me uskomme kaikesta sydämestämme niissä asuvaan Jumalalliseen Armoon, meillä on Jumalan Armo runsaana myös elämässämme. Jos me kiellämme sen tai epäilemme sitä, me sairastamme Barlamin ja ikonien raastajien harhaoppia. Me näet kiellämme silloin Jumalan ja pilkkaamme Pyhää Henkeä.
Sen tähden, seisokaamme hyvin!
Uskokaamme yksinkertaisesti ja oikein
ja Jumalan ja Isän Armo
ja Pyhän Hengen yhteys
tulevat olemaan aina meidän kanssamme.
AAMEN.
Rukoilija Jumalan edessä
† Edessan, Pellan ja Almopian metropoliitta Joel
(Käännös kreikasta: Hannu Pöyhönen)
