Morfoksen metropoliitta Neofytoksen paimenkirje 11.3.2020: Kirkon jumalanpalveluksista ja koronaviruksesta

 

 

Näinä meidän päivinämme ilmenneen ylenpalttisen levottomuuden ja sen yleisilmapiirin tähden, joka johtuu koronavirukseksi nimitetyn kulkutaudin havaituista tartuntatapauksista täällä Kyproksellammekin, tahtoisin sanoa Morfoksen Pyhän Metropoliittakunnan kristitylle kirkkokansalle seuraavaa.

Ensinnäkin, kuten äskettäisessä kiertokirjeessäni totesin, ”sen vuoksi, että syntimme ovat lisääntyneet ja siitä johtuva demoninen energia on kasvanut maailmassa, myös erilaiset sairaudet ovat lisääntyneet. Näin on käynyt selvästikin Jumalan kaitselmuksesta, sillä Hän sallii kaikki koettelemukset ohjatakseen meidät niiden kautta katumukseen ja palaamaan Hänen tahtonsa noudattamisen tielle… Mutta Kirkkomme antaa meille monenlaisia hengellisiä aseita, joilla voimme puolustautua tätä sairautta ja kaikkia muitakin koettelemuksia vastaan ja lepyttää Hänen hyvyytensä. Verrattomin ase on vilpitön katumuksemme ja syntiemme tunnustaminen ja syntisen elämämme korjaaminen. Muita aseita ovat palava rukous koko maailman puolesta, yleisinhimillisen tuskan puolesta sekä laupeuden harjoittaminen, anteeksi antaminen muille, rakkaus, hyveellinen elämä, täydellä tietoisuudella tapahtuva osallistuminen Jumalalliseen Ehtoolliseen...”

Jumalallista Liturgiaa, siis Jumalallisen Eukaristian Mysteeriota – tai mitään muutakaan Ortodoksisen Kirkon Mysteeriota, joka toimitetaan uskovien kokoontuessa palvomaan yhdessä ainoaa Todellista Kolmiyhteistä Jumalaa seuraten Herramme Jeesuksen Kristuksen meille välittämää jumalallista käskyä ”tehkää se (Eukaristian Mysteeri) minun muistokseni” – ja Kirkon ikivanhaa liturgista praksista ei voida alentaa tavanomaisten ihmisten keskinäisten kokoontumisten tasolle.

Sanoohan Jeesus Kristuskin, elämän ja kuoleman Herra, itse meille pyhässä Evankeliumissaan: ”Missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä” (Matt. 18:20) ja ”joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä” (Joh. 6:54).

Eikä ainoastaan ole mahdotonta, että Jumalallinen Ehtoollinen – siis tämä Kristuksemme Ruumis ja Veri, kun Hän uhraa itsensä mystisesti mutta todellisesti uskovien tähden jokaisessa Jumalallisessa Liturgiassa – voisi välittää minkäänlaista itävää kulkutautia, vaan sen sijasta se lahjoittaa sielun ja ruumiin terveyden kaikille niille, jotka nauttivat sen uskoen ja oikealla tavalla valmistautuneina, ja se tulee heille ”syntien anteeksi antamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi”.

Lisäksi muistutamme Metropoliittakuntamme pappeja ja kirkkokansaa Herramme isällisestä sanasta sairaille ja terveille, syntisille ja vanhurskaille: ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos” (Joh. 6:37). Herra ei aja Kirkostansa pois ketään, vaan ottaa vastaan kaikki, jotka tulevat Hänen luoksensa.

Isät ja veljet, on varmaa, että tässäkään koettelemuksessa emme ole yksinämme, vaan me olemme aina Jumalan isällisen huolenpidon alla. Nyt on Ortodoksisen uskon ja tunnustamisen aika.

Tässä koettelemuksessa meitä jälleen kerran kutsutaan Kyproksella asuvina ortodokseina ja kreikkalaisina osoittamaan todeksi Herran sana: ”Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava” (Luuk. 10:19). Myös runoilija G. Seferin mukaan ”Kyproksella (ja jokaisella ortodoksisella paikkakunnalla) ihme toimii yhä”…

Hyvää paastotaivalta, hyvää Herran Ylösnousemuksen juhlaa, ja pyhä Nikeforos Pitaalinen auttakoon meitä kaikkia.

Rukouksin

Morfoksen Metropoliitta Neofytos

(Kreikkalainen nettilehti Romfea 11.3.2020; käännös: Hannu Pöyhönen)

 

Ο Μητροπολίτης Μόρφου για εκκλησιαστικές ακολουθίες και κορωνοϊό

Μὲ ἀφορμὴ τὴν ὑπέρμετρη ἀνησυχία, ποὺ ἔχει ἐκδηλωθεῖ τὶς μέρες αὐτὲς καὶ τὸ συναφὲς κλίμα, ἕνεκα τῆς ἐπισήμανσης κρουσμάτων τῆς μεταδοτικῆς ἀσθένειας τοῦ λεγομένου κορωνοϊοῦ καὶ στὴν Κύπρο μας, θὰ ἐπιθυμούσαμε νὰ μεταφέρουμε στὸ χριστεπώνυμο πλήρωμα τῆς καθ᾽ ἡμᾶς Ἱερᾶς Μητροπόλεως Μόρφου τὰ ἑξῆς.

Καταρχήν, ὅπως ἀναφέρουμε καὶ σὲ πρόσφατη Ἐγκύκλιό μας, «ἕνεκα τῆς πλήθυνσης τῶν ἁμαρτιῶν μας καὶ τῆς συνεπαγομένης αὔξησης τῆς πειρασμικῆς ἐνέργειας στὸν κόσμο, ἔχουν συναυξηθεῖ καὶ οἱ ποικίλες ἀσθένειες, ἀσφαλῶς κατὰ παραχώρηση Θεοῦ, ποὺ ἐπιτρέπει τὶς ὅποιες δοκιμασίες γιὰ νὰ μᾶς ὁδηγήσει σὲ μετάνοια καὶ ἐπιστροφὴ στὸ θέλημά Του... Ἀλλὰ ἡ Ἐκκλησία μας μᾶς δίνει πολλὰ ὅπλα πνευματικά, γιὰ νὰ ἀμυνθοῦμε ἐνώπιον καὶ τῆς ἀσθένειας αὐτῆς, ἀλλὰ καὶ κάθε δοκιμασίας, καὶ νὰ ἐξιλεώσουμε τὴν ἀγαθότητά Του. Πρώτιστο ὅπλο ἡ εἰλικρινής μας μετάνοια καὶ Ἐξομολόγηση, καὶ ἡ διόρθωση τῆς ἁμαρτωλῆς μας ζωῆς. Καὶ μαζί, ἡ θερμὴ προσευχὴ γιὰ ὅλο τὸν κόσμο, γιὰ τὸν παναθρώπινο πόνο, ἡ ἐλεημοσύνη, ἡ συγχωρητικότητα τῶν ἄλλων, ἡ ἀγάπη, ἡ ἐνάρετη ζωή, ἡ ἐνσυνείδητη μετοχὴ στὴν Θεία Κοινωνία...».

Ἡ Θεία Λειτουργία, δηλαδὴ τὸ Μυστήριο τῆς Θείας Εὐχαριστίας, ἀλλὰ καὶ ὁποιοδήποτε Μυστήριο τῆς Ὀρθοδόξου Ἐκκλησίας, ποὺ τελοῦνται μὲ τὴ συνάθροιση τῶν πιστῶν ἐπὶ τὸ αὐτό, μέσα στὸ πλαίσιο τῆς λατρείας τοῦ μόνου Ἀληθινοῦ Τριαδικοῦ Θεοῦ, ἀκολουθώντας τὴν θεοπαράδοτη ἐντολὴ τοῦ Κυρίου ἡμῶν Ἰησοῦ Χριστοῦ, ποὺ εἶπε, «τοῦτο (τὸ Μυστήριο τῆς Εὐχαριστίας) ποιεῖτε εἰς τὴν ἐμὴν ἀνάμνησιν», καθὼς καὶ τὴν ἀνέκαθεν λειτουργικὴ πράξη τῆς Ἐκκλησίας, δὲν μποροῦν νὰ ὑποβιβαστοῦν καὶ νὰ θεωρηθοῦν ὡς ἁπλὲς συναθροίσεις ἀνθρώπων.

Μάλιστα ὁ ἴδιος ὁ Κύριος τῆς ζωῆς καὶ τοῦ θανάτου Ἰησοῦς Χριστὸς μᾶς λέει στὸ ἱερὸ Εὐαγγέλιό Του ὅτι, «οὗ γὰρ εἰσὶ δύο ἢ τρεῖς συνηγμένοι εἰς τὸ ἐμὸν ὄνομα, ἐκεῖ εἰμι ἐν μέσῳ αὐτῶν» (Ματθ. 18,20) καί, «ὁ τρώγων μου τὴν σάρκα καὶ πίνων μου τὸ αἷμα ἔχει ζωὴν αἰώνιον, καὶ ἐγὼ ἀναστήσω αὐτὸν ἐν τῇ ἐσχάτῃ ἡμέρᾳ» (Ἰω. 6,54).

Καὶ ἡ Θεία Κοινωνία, αὐτὸ δηλαδὴ τὸ Σῶμα καὶ τὸ Αἷμα τοῦ Χριστοῦ μας, ποὺ μυστικὰ ἀλλὰ πραγματικὰ θυσιάζεται χάριν τῶν πιστῶν σὲ κάθε Θεία Λειτουργία, ὄχι μόνο εἶναι ἀδύνατον νὰ εἶναι μεταδοτικὸ ὁποιασδήποτε μολυσματικῆς-λοιμικῆς ἀσθένειας, ἀλλὰ σὲ ὅσους προσέρχονται σ᾽αὐτὸ μὲ πίστη καὶ τὴν κατάλληλη προετοιμασία, χορηγεῖ ὑγεία ψυχῆς καὶ σώματος καὶ γίνεται «εἰς ἄφεσιν ἁμαρτιῶν καὶ ζωὴν τὴν αἰώνιον».

Ἐπίσης, ἐπισημαίνουμε στοὺς ἱερεῖς καὶ τὸν λαὸ τῆς Μητροπόλεώς μας τὸν πατρικὸ λόγο τοῦ Κυρίου μας σὲ ἀσθενεῖς καὶ ὑγιεῖς, ἁμαρτωλοὺς καὶ δικαίους, «τὸν ἐρχόμενον πρός με οὐ μὴ ἐκβάλω ἔξω» (Ἰω. 6,37). Ὁ Κύριος δὲν ἀποδιώκει κανέναν ἀπὸ τὴν Ἐκκλησία Του, ἀλλὰ δέχεται ὅλους ποὺ προσέρχονται σ᾽ Αὐτόν.

Πατέρες μου καὶ ἀδελφοί, ἀσφαλῶς καὶ στὴν παρούσα δοκιμασία δὲν εἴμαστε μόνοι μας, ἀλλὰ πάντοτε κάτω ἀπὸ τὴν πατρικὴ πρόνοια τοῦ Θεοῦ. Τώρα εἶναι ἡ ὥρα τῆς Ὀρθοδόξου πίστεως καὶ τῆς ὁμολογίας.

Καὶ στὴ δοκιμασία αὐτή, καλούμαστε γιὰ ἀκόμη μιὰ φορά, ὡς Ὀρθόδοξοι καὶ Ἕλληνες τῆς Κύπρου, νὰ ἐπιβεβαιώσουμε τὸν λόγο τοῦ Κυρίου, «ἰδοὺ δίδωμι ὑμῖν τὴν ἐξουσίαν τοῦ πατεῖν ἐπάνω ὄφεων καὶ σκορπίων καὶ ἐπὶ πᾶσαν τὴν δύναμιν τοῦ ἐχθροῦ καὶ οὐδὲν ὑμᾶς οὐ μὴ ἀδικήσῃ» (Λουκ. 10, 19).

Γιατί, καὶ κατὰ τὸν ποιητὴ Γ. Σεφέρη, «στὴν Κύπρο (καὶ σὲ κάθε Ὀρθόδοξο τόπο) λείτουργεῖ ἀκόμη τὸ θαῦμα»...

Καλὸ στάδιο, καλὴ Ἀνάσταση, καὶ ὁ ὅσιος Νικηφόρος ὁ Λεπρὸς βοήθεια σὲ ὅλους.

Μετ’ εὐχῶν
Ὁ Μητροπολίτης
†Ο Μόρφου Νεόφυτος

(Romfea 11.3.2020)