Sairaalapapin järisyttävä todistus Pyhästä Ehtoolisesta

 

 

Thessalonikissa sairaalapappina toimiva arkkimandriitta Simeon Anastasiadis kertoo:

 

Minulle ilmoitettiin, että minun pitäisi mennä jakamaan Pyhää Ehtoollista eräälle sairaalle tietyssä huoneessa. Kun menin, näin edessäni laihan ja hyvin kärsivän nuorukaisen. Hänen huulensa, kielensä ja ylipäätään koko suuontelonsa olivat täynnä haavoja. Tulin mureheelliseksi, sillä hän oli nuori ihminen. En halunnut kuitenkaan kysyä, mitä hän sairasti, jotten olisi saattanut häntä vaikeaan tilanteeseen. Ymmärsin, että jostain vakavasta oli kyse. Kysyin hänen kastenimeään ja kehotin häntä tekemään ristinmerkin ennen hänen Ehtoolliseen osallistumistaan. Käymässämme lyhyessä keskustelussa hän sanoi minulle: ”Isä, jos on mahdollista, antakaa minulle Ehtoollinen kertakäyttölusikalla.” Jähmetyin, tulin surulliseksi. Selitin hänelle, ettei hänen pidä pelätä, sillä hän ottaa vastaan itsensä Kristuksen, Hänen Ruumiinsa ja Verensä, eikä hän näin ollen saa mitään tartuntaa. Hän vastasi minulle: ”Isä, sanoin sen teidän tähtenne, sillä sairauteni on vakava ja tarttuva.” Kiitin häntä hänen huomaavaisuudestaan. Hän oli hyvin kohtelias nuori, mutta erittäin huonossa kunnossa. Toistin hänelle Kirkomme opetuksen ja sanoin hänelle, etten epäröi yhtään enkä ole vaarassa hänen sairautensa johdosta. Silloin hän teki ristinmerkin ja osallistui Kristuksen Puhtaimmista Salaisuuksista. Samasta Pyhästä Ehtoollismaljasta, samaa Pyhää Ehtoollislusikkaa käyttäen nautin itsekin loppuun jäljelle jääneet Pyhät Lahjat.

 

Tuo tapaus ei tietysti ole ainoa lajissaan vaan valtaosa sairastavista uskovista, joille olen jakanut sairaalassa Pyhän Ehtoollisen, ovat olleet suunnilleen samanlaisessa tilassa. He ovat olleet kuolemaisillaan olevia ihmisiä, joissa on ollut valtavasti mikrobeja, teho-osaston sairaita vakavine sairauksineen. Mennessäni jakamaan Ehtoollista näen yleensä edessäni rujon ja niin likaisen suuontelon, että sieltä välittyy vain paha tuoksu. Voidakseni jakaa Ehtoollista ja ottaa vastaan synnintunnustuksen, joudun menemään hyvin lähelle sairaan kasvoja. Hänen hengityksensä, hänen sylkensä, hänen yskähdyksensä saattavat mikä hetki tahansa välittää minulle jotakin. Sairaalapapin arki on elämistä veren, virtsan, oksennuksen, mikrobien ja autoimmuniteettisairauksien keskellä. Minun viittani voi tahriutua verestä, mutta sairas haluaa tunnustaa syntinsä ja osallistua Ehtoolliseen, minkä vuoksi juuri olenkin hänen vierellään. Se on minun tehtäväni, palvelustoimeni. Useimmissa tapauksissa en tiedä tarkalleen, mistä he kärsivät. Kokonaista kymmenen vuotta arkeni sairaalapappina on ollut tätä.

 

Muistan erään sairaan, jolla oli dementia, miten hän avasi suunsa, otti vastaan Pyhän Ehtoollisen, mutta sylkäisi sen sitten pois. Tuskaani ei voi kuvata; se oli kuin isku sydämeeni, mutta en voinut osoittaa sitä hänen sukulaisilleen, etten saattaisi heitä vaikeaan tilanteeseen, vaan koetin vain näyttää rauhalliselta. Hän ei sillä hetkellä tiennyt, mitä teki. Sukulaisten silmät pullistuivat heidän päässään. Minun piti kuitenkin koota Ehtoollislahjat lattialta ja syödä ne, jotka hän oli sylkäissyt, sillä ne olivat itse Kristukseni. Sairas ei ollut syyllinen, hänellä oli dementia, minun olisi pitänyt kysyä tarkempia tietoja hänen sukulaisiltaan. Olin silloin vielä kokematon; en osannut ennakoida, että sairas voisi reagoida niin.

 

Eräässä toisessa tapauksessa sukulaiset välittivät minulle tiedon, että sairas oli teho-osastolla aivan viimeisillään. Lääkärit olivat ilmoittaneet heille, että hän voi kuolla millä hetkellä tahansa. Menin teho-osastolle niin nopeasti kuin pystyin antaakseni hänelle Ehtoollisen. Eräs lääkäri tuli huomaamattomasti lähelleni ja kuiskasi korvaani: ”Isä, hänellä on AIDS.” Tein ristinmerkin, luin ehtoollisrukoukset ja jaoin hänelle Ehtoollista, eihän minulla ollut muutakaan mahdollisuutta. Antaisin hänelle Kuolemattomuuden lääkkeen, niin että Elämän Päämiehestä tulisi osalliseksi ”Jumalan palvelija ... syntien anteeksi saamiseksi iankaikkiseksi elämäksi.”

 

Kuinka monet sairaat ovatkaan palanneet elämään varmasta kuolemasta Pyhän Ehtoollisen saatuaan? Kuinka monet ovatkaan tervehtyneet parantumattomista sairauksista? Tätä en puhu vain minä, vaan myös noita sairaita hoitaneet lääkärit, jotka saavat päivittäin todistaa näitä tapauksia. Teho-osasto on ollut toinen kotini jo kymmenen vuoden ajan. Moitteeton yhteistyö teho-osaston lääkäreiden kanssa varmentaa uskon ja tieteen onnistuneen liiton.

 

Koronavirus, kuten muutkin sairaudet, voi välittyä syljen ja lusikan kautta, niin kuin aina kunnioitustamme nauttiva Tiedetoimikunta ilmoitti, sitä ei kukaan epäile. Me painotamme kuitenkin sitä, että Jumalallisessa Ehtoollisessa me emme käytä mitä tahansa lusikkaa vaan Pyhää Ehtoollislusikkaa, emme mitä tahansa maljaa vaan Pyhää Ehtoollismaljaa. Tässä piilee ero! Se, mikä on ”Pyhä”, on erityinen, puhdas, jumalallinen, täynnä Jumalan Armoa!

 

Huomatessani sairaiden olevan sellaisessa kunnossa, etteivät he pysty osallistumaan Ehtoolliseen, teen monesti heidän ylleen ristinmerkin Kristuksen Ruumiin ja Veren sisältävällä Pyhällä Ehtollismaljalla. Monien todistajien läsnä ollessa me olemme ihmeeksemme saaneet nähdä omin silmin, miten noiden koomanomaisessa tilassa olevien terveys on kohentunut ja monissa tapauksissa vieläpä hyvin nopeassa tahdissa. Me sairaalapapit elämme ihmeen todeksi joka päivä; niitä tapahtuu paljon ja suurella voimalla. Kunpa löytäisin aikaa kirjoittaa muistiin – aina lääkärien avustuksella asioiden vakuuttavaksi varmennukseksi – kaikki nuo tapaukset, joita olemme saaneet olla todistamassa apostolin mukaan nimetyssä Thessalonikin yleissairaalassa ”Pyhä Paavali” näinä palvelutehtäväni kymmenenä vuotena. En puhu teoreettisesti, vaan kuvaan sitä, mitä olen itse kokenut. Nuo kokemukset vahvistavat aivan ensimmäiseksi meitä, jotka elämme ne!

 

Veljeni, Jumalallisen Ehtoollisen Mysteeri on itse Jumalihminen Jeesus Kristus, meidän sielujemme ja ruumiittemme Parantaja. Se on osallisuutta Jumalihmisen ylösnousseen Ruumiiseen, Elämän lähde, rakkauden salaisuus, ihmisluonnon parannus, masennuksen poistava lääke, sielun haavojen umpeutuminen, sovitetuksi tuleminen kuoleman kanssa, lähimmäisemme kohtaaminen, oman itsemme löytäminen. Kaikkea tätä ja vielä paljon muuta on Jumalallinen Ehtoollinen, josta ovat paremmin puhuneet Kirkkoisät. Missään tapauksessa se ei kuitenkaan ole syy minkään sairauden välittymiselle.

 

 

(Vima Orthodoksias 12.5.2020; käännös kreikasta: Hannu Pöyhönen)