Metropoliitta Kosmas: ”Paljon myrkkyä on vuodatettu tänä aikana, niin että kristityt ovat alkaneet pelätä"

 

 

Aitolian ja Akarnanian metropoliitta Kosmaan paimenkirje, joka luettiin hänen metropoliittakuntansa kirjoissa 23.5.2020

 

Papeille lähettämässäni paimenkirjeessä (130/ 06.05.2020) mainitsin, että toukokuussa pidettävän Kreikan Kirkon Pysyvän Piispainkokouksen kokoontumisen jälkeen ilmoitan teille sen päätöksistä ja annan teille joitakin neuvoja. Tämän paimenkirjeen myötä lähetän teille lupaukseni mukaisesti piispainkokouksen ohjeet, joista teitä tiedottavat seurakuntienne kunnianarvoiset papit, ja samalla myös painotan teille joitakin totuuksia ja pyydän, että otamme ne vastaan luottamuksen, vastuuntunnon, kuuliaisuuden ja käytäntöönpanon hengessä näinä Kirkkomme, uskomme, sakramentaalisen elämämme ja pelastuksemme kannalta kriittisinä aikoina.

 

Veljeni, kukaan ei kiellä eikä kenenkään pidä kieltää vakavasti harjoitettavan lääketieteen huomioita terveytemme suhteen. Usein me viittaamme painokkaasti Raamatun sanaan: ”Ja Hän on antanut ihmisille taidon, että Hän saisi kunnian ihmeteltävistä teoistansa. Niiden avulla lääkäri parantaa ja poistaa vaivan” (Siirak 38:6–7). Isällisellä tuskalla haluan kuitenkin tässä kiinnittää teidän kaikkien huomiotanne seuraavaan.

 

Yhtä ovat lääkärien ohjeet ja toista taistelu Kristukseen Uskoa, Kirkkoa ja Mysterioita vastaan. Yhtä on, kun lääkärit puhuvat vastuullisesti ja arvostelukykyisesti, ja toista, kun kuka tahansa mies ja nainen käyttäen hyväkseen lääketiedettä tarttuvat mikrofoniin ja syytävät häväistyksiä, epäilyksiä, panetteluja kaikkea Kirkkoäitimme pyhänä pitämää kohtaan: pyhiä mysteerioita, pyhiä temppeleitä, Ortodoksiamme pyhiä symboleita ja pyhityksen lähteitä kohtaan. Puhun näistä nyt yksityiskohtaisemmin.

 

Ortodoksinen pyhä temppeli ei ole moskeija eikä synagoga eikä mikään totuudesta eksyneiden harhaoppisten rukoushuone, paavinuskoisten, protestanttien tai kiliastien. Meidän suuri pyhämme Kosmas Aitolialainen, niin kuin monet muutkin pyhät Isämme, nimittivät ortodoksista temppeliä taivaaksi ja Jumalan valtaistuimeksi.

 

Elottomasta aineesta rakennettu kristillinen temppelimme pyhittyy sinä päivänä, kun piispa toimittaa kirkon vihkimisen, voitelee sen Mirhalla, sijoittaa Marttyyrien Pyhäinjäännökset sen pyhän Alttaripöydän keskelle ja omistaa sen Kolmiyhteisen Jumalan palvelemiseen. Sen tähden pyhissä temppeleissä nähdään enkeleiden ja pyhien ilmestyksiä ja niissä tapahtuu monia ihmeitä ja Jumalan voimatekoja, niissä toimitetaan armoavuodattavia Mysteerioita, erityisesti mysteerioiden Mysteerio, Jumalallinen Eukaristia. Ja nämä elottomat esineet, pyhässä temppelissä olevat pyhät astiat, pyhittyvät, ja pyhittyneinä ne välittävät meille pyhitystä. Toimiva jumalallinen Armo pyhittää ne, esimerkiksi pyhän diskoksen, pyhän ehtoollislusikan, pyhän uhripöydän, pyhän artoforionin, pyhän ehtoollismaljan.

 

Temppelimme Pyhällä Pöydällä toimitetaan Golgatan mysteeriota, Salaisen Ehtoollisen mysteeriota. Pyhä Khrysostomos sanoo meille: ”Kun näet hänen tarjoavan sinulle (Herran pyhän Ruumiin ja Veren), älä luule, että sitä tekee pappi, vaan usko, että ojentuva käsi on Kristuksen. Pappi lainaa kielensä Kristukselle ja tarjoaa kätensä Hänelle.” Pyhä Gregorios Teologi huomauttaa: ”Kun pappi toimittaa Liturgiaa, hän seisoo enkelien kanssa, ylistää Jumalaa ylienkelien kanssa, lähettää uhreja taivaalliselle uhrialttarille, palvelee yhdessä Kristuksen kanssa.” Ja hän jatkaa: ”Me tiedämme hyvin, kenen palvelijoita me olemme, missä me olemme ja minne me kutsumme kristittyjämme saapumaan.” Minun on nöyrästi tunnustettava, että nämä kokemukset olen henkilökohtaisesti kuullut pyhien Jakovos Tsalikiksen ja Paisios Athosvuorelaisen suusta.

 

Rakkaani, kaikki nuo, jotka vuodattavat epäuskon ja panettelun myrkkyä ja taistelevat muka terveytemme puolesta, kykenevätkö he käsittämään, mitä tapahtuu pyhässä temppelissä, ortodoksisessa kirkossa, mitä tapahtuu Pyhällä Pöydällä? Ymmärtävätkö he, että siellä lepää Jumala ruumiillisesti ja että siellä Kristus uhrataan meidän elämämme, terveytemme, pelastuksemme puolesta? Kykenevätkö he tiedostamaan, että Kristus on kaikkivoimallinen Jumala, eikä Hän koskaan – niin, ei koskaan – vahingoita ketään Jumalallisella Ehtoollisella, vaan yksinomaan antaa elämää, pyhitystä ja kuolemattomuuden jumalallista Armoa? Niinpä Pyhä Khrysostomos painottaa, että ”jopa silloin, kun pyhässä temppelissä ei toimiteta jumalanpalvelusta kaiken kansan läsnä ollen, me saamme hyödyn pyhässä temppelissä olosta, kun siellä toimitetaan Jumalallinen Liturgia ja Kristus on Pyhässä Ehtoollismaljassa; siitä koituu meille silloin suuri hyöty.”

 

Ortodoksisessa temppelissämme ovat myös ne pyhityksen lähteet, joita me kunnioittaen kumarramme saadaksemme apua ja jumalallista Armoa, kuten Pyhäinjäännökset, pyhä Evankeliumi, pyhät ikonit. Paljon myrkkyä on vuodatettu tänä aikana, niin että kristityt ovat alkaneet pelätä kumartaa ja suudella kaikkia näitä pyhyyden lähteitä, sillä – kuten heille on sanottu – he saavat saastuttavan tartunnan.

 

Uskomme siihen, että pyhäinjäännökset, niin kuin pyhät ikonitkaan, eivät välitä sairauksia, ei ole mielivaltainen eikä Evankeliumin vastainen. Kunnioitus pyhiimme, jotka Jumalalle mieleisin kilvoituksinensa ja elävän Kolmiyhteisen Jumalamme armolla onnistuivat tulemaan ”jumaliksi armosta”, ei kohdistu vain heidän pyhiin sieluihinsa vaan myös heidän pyhiin ruumiisiinsa. Myös pyhien ruumiit ovat osallisia ”jumaloittavasta voimasta ja Jumalan armosta.” Pyhä Johannes Damaskolainen mainitsee tähän liittyen, että myös pyhäinjäännöksissä on läsnä Pyhän Hengen Armo, sillä eläessään pyhät olivat täynnä Pyhää Henkeä ja säilyttivät Pyhän Hengen myös kuoleman jälkeen, ei olemuksellisesti, vaan ”armosta ja Jumalan voimasta”.

 

Vakaumuksellisina kristittyinä, me tiedämme, rakkaat, miten hyvin Kirkkomme pitää huolta pyhiemme pyhäinjäännöksistä. Tiedämme miten ne tuoksuvat, miten niiden kautta tapahtuu lukemattomia ihmeitä, joita olemme itsekin saaneet kokea. Tiedämme, kuinka juhlavasti Pyhällä Vuorella pyhäinjäännökset asetetaan uskovien kumarrettaviksi.

 

Nyt meitä kielletään kumartamasta ja suutelemasta niitä, jottemme saastuisi näistä pyhien armoavuodattavista pyhistä jäännöksistä. Sama pätee myös pyhiin ikoneihin. Joku sanoi: ”Älkää menkö kumartamaan Evankeliumia, Kristuksen hautakuvaa, Ristiinnaulittua, sillä suutelemalla niitä samaan kohtaan me menetämme sen, mitä niin tekemällä voitamme.” Jumalani, kuinka kauan Sinä siedät meitä!!!

 

Rakkaani, ikonit eivät ole epäjumalankuvia. Tuhannet pyhiinvaeltajat suutelevat Jumalanäidin ikonia Tinoksella, Sumelassa, Proussoksessa ja muissa pyhiinvaelluspaikoissa. Tuhannet suutelevat ylienkeli Mikaelin ikonia Lesvoksen Mantamadoksessa ja saavat siitä osakseen vain siunausta, parannuksia, ihmeitä. Koskaan emme ole kuulleet saastuttavista taudeista.

 

Suuri pyhä, Johannes Damaskolainen, saattaa meidän tietoomme, että pyhien ihmisten pyhät ikonit ovat täynnä Pyhän Hengen Armoa sen erityislaatuisen salatun suhteen vuoksi, joka niillä on niissä kuvattuihin alkukuviin. Siitä kumpuaa myös pyhiemme pyhiin ikoneihin kätkeytyvä eläväksitekevä voima, joka on tarjolla vilpittömästi uskoville ihmisille. Toisessa kohdin pyhä Damaskolainen sanoo vielä: ”Demonit pelkäävät pyhiä ja kääntyvät pakoon heidän varjonsa edessä. Varjo on pyhien ikoni ja sen minä valmistan ja maalaan demonien karkottamisesi.” Ja sitten hän jatkaa: ”Katsokaa, kuinka suuri voima ja millainen jumalallinen energia annetaan niille, jotka lähestyvät pyhiä ikoneita ja kumartavat niitä uskoen ja puhtain omintunnoin.” Näistä pyhistä ikoneista, joiden edessä on palavasti rukoiltu, vuodatettu tuskaa ja kyyneleitä, näistä ikoneista, jotka lahjoittavat voimaa, parannuksia ja Jumalan Armoa, he nyt pyytävät meitä olemaan erossa ja lakkaamaan kumartamasta niitä.

 

Ja vielä sanon jotakin. Osoittaen suurta vähäuskoisuutta ja halveksuntaa, epäuskoa Pappeuden armoa kohtaan, he vaativat kristityiltä, että nämä pidättäytyisivät suutelemasta papin kättä, olisivat ottamatta antidoria. Todellakin, nuo ihmiset, kaikki nuo, jotka tahtovat pakottaa meidät omaksumaan nuo mielipiteensä, ymmärtävätkö he, mitä sanovat?

 

Kun joku suutelee papin kättä, hän ei suutele ihmisen kättä. Hän suutelee Pappeuden kättä. Papin kädessä, kuinka voimaton pappi itsessään onkin, vaikuttaa Jumalan Armo, sillä hän toimittaa verettömän Uhrin, Jumalallisen Eukaristian.

 

Jotka välttelevät suutelemasta papin kättä, ovatko he kuulleet, mitä ruumiillisesti demonien valtaan joutuneet sanovat papille, joka lukee heille pahan hengen karkotusrukouksia: ”Mene pois, vedä pois kätesi! Siitä tihkuu Nasaretilaisen veri.”

 

Jumalan armosta pappeuden käsi jakaa antidorin, eikä meidän oma syntinen kätemme. Pappeuden käsi jakaa siunausta eikä sairauksia, niin kuin meitä vastaan taistelevat väittävät.

 

Rakkaani, haluaisin puhua monista asioista. En kuitenkaan halua väsyttää teitä enempää. Mainitsin esimerkinomaisesti joitakin tapauksia, jotka todistavat ja varmentavat tiettyjen ihmisten pyrkimyksen muuttaa ortodoksista ajattelutapaamme, palavaa Uskoamme, tietoista hengellistä suhdettamme pelastuksen arkkiin, Kirkkoomme.

 

Kaikella isällisen sydämeni voimalla kehotan teitä: ”Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät” (1. Kor. 16:13). Älkäämme antako heidän vaikuttaa itseemme. Älkäämme perääntykö. Älkäämme kadottako puhdasta uskoamme ortodoksiseen temppeliin, pyhiin mysteerioihin, pyhään ehtoollismaljaan, pyhäinjäännöksiin, pyhiin ikoneihin, pappeuteen.

 

Ja vielä lopuksi, veljeni. Pyydän, menkäämme kaikki itseemme. Jumalan rakkaus sietää meitä, mutta kuinka pitkään? Monia syntejä on tapahtunut kotimaassamme. Niitä on tapahtunut ja yhä tapahtuu, mutta me emme silti vieläkään kadu. Me olemme laillistaneet turmelevat tavat. Olemme poistaneet laista rangaistukset kaikesta Herraamme kohdistuvasta pilkasta ja olemme lainsäädännöllisesti tehneet rangaistaviksi Kirkon elämän, pyhät Mysteeriot, jumalallisen Armon. Katukaamme, sillä Herramme vanhurskaus ei tule sietämään tällaista.

 

Rukoilkaamme, että myös kaikki ne katuisivat, jotka – millä tahansa tavoin – aiheuttavat vaikeuksia Kirkollemme ja hartaiden kristittyjen Uskolle. Heidänkin on syytä katua, sillä tulee hetki, jolloin heidän on astuttava Herran eteen.

 

Kristus, totinen Jumalamme pysyy iankaikkisesti. ”Hän lähti voittajana ja voittamaan” (Ilm. 6:2).

Isällisin siunauksin

 

Aitolian ja Akarnanian metropoliitta

Kosmas

 

 

(Romfea 23.5.2020; käännös kreikasta: Hannu Pöyhönen)