Kannattaa siis nähdä se vaiva, että teemme keljastamme kuin pienen kirkon ikoneilla ja kaikilla muillakin esineillä, jotka auttavat meitä tuntemaan hartautta sitä kohtaan, jotta sekin välittäisi hartautta meille. Silloin sillä on myös voimaa vetää meitä puoleensa ja jopa koota ajatuksemme rukoukseen ja yleensäkin hengellisiin velvoitteisiimme innoittaen meitä tekemään ne ilolla.

Tietysti on myös päiviä, jolloin joko väsymyksen tai sairauden vuoksi emme kykene tekemään kaikkea niin kuin pitäisi. On kuitenkin paha asia, jos jätämme velvoitteemme suorittamatta kokonaan, sillä vihollinen valtaa maaperää ja pääsee hallitsemaan sydäntämme. Myös näissä tapauksissa meidän pitää tehdä edes jotakin, vaikka kuinka vähäistä, kuten kelpo soturit, jotka silloin, kun eivät pysty hyökkäämään, ampuvat muutaman sarjan bunkkeristaan pitäen vihollisen loitolla. Kun heille sitten myöhemmin koittaa ensimmäinen tilaisuus, he hyökkäävät vihollista vastaan raskain asein ja voittavat sen.”

Pyhä Paisios Athosvuorelainen: 

Enkelielämästä. Kirjeitä Surotin luostarin nunnille