Panagian historiaa (jatkoa)
Pyhän Kosmas Aitolialaisen rukousnauha Ortodoksisen seminaarin kirkossa, Joensuussa
... Ajatus oman keskuksen hankkimisesta Pyhän Kosmaan Veljestön jäsenten käyttöön nousi ensi kertaa konkreettisesti esille vuonna 2011 arkkimandriitta Efraimin Suomessa käynnin yhteydessä. Kysyimme asiaa häneltä. Hän piti ajatusta hyvänä, ja niin etenimme. Voidaksemme alkaa kerätä rahaa paikan hankintaan me perustimme jo seuraavana vuonna säätiön, joka sai nimekseen Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö. Meille oli itsestään selvää, että perustamamme säätiö liittyisi keskeisesti Athosvuoreen, ja tärkeintä siellä meidän mielestämme olivat juuri kilvoittelevat ihmiset omakohtaisen hengellisen kokemuksensa ja perintönsä takia. Vaikka tarkoituksemme oli ensin kerätä rahaa kiinteistön ostoon, ryhdyimme kuitenkin Helsingin silloisen metropoliitan neuvosta heti etsimään paikkaa, koska hänen mukaansa niin olisi helpompi saada lahjoituksia erityisesti yhteisöiltä ja yrityksiltä.
Pyhän Kosmas Aitolialaisen kirjakäärö Evangelismoksen kappelissa, Lammin Panagiassa
Tarkoituksemme oli alun pitäen etsiä jotakin aivan pientä paikkaa mielellään läheltä järveä, kenties vanhaa koulua muutamine rakennuksineen. Ensimmäiseksi me kuitenkin ”törmäsimme” tähän kiinteistöömme, maamme toiseksi suurimpaan kehitysvammaisten keskuslaitokseen, joka oli lopettamassa toimintansa vammaisten hoitofilosofian muuttuessa. Kävin katsomassa paikkaa. Mielestäni se oli meille täysin soveltumaton kaksinekymmeninekaksine rakennuksineen ja loppumattomine neliöineen. Pistäytyessäni kuitenkin Athosvuorella tapaamassa ystäväämme pappismunkki Joosefia vain vähän myöhemmin kerroin samalla ensi löydöstämme Vanhus Efraimille. Yllätyksekseni hän ei sanonutkaan: ”Ei missään tapauksessa!” vaan kuullessaan paikasta hän päinvastoin oli heti vakuuttunut, että se oli tarkoitettu meille, hengellistä toimintaa varten. Koska säätiön hallituksen puheenjohtajana en ollut hankkimassa kiinteistöä itselleni, myönnyin ajatukseen, sillä jos niin oli Jumalan tahto, mikä minä tai kukaan muukaan oli estämään sitä.
Niin me kesällä 2012 jätimme Lammin Ronnin kylän kiinteistöstä ostotarjouksen, jo ennen kuin säätiötä oli virallisesti perustettukaan, kirjattu Patentti- ja rekisterihallituksen säätiörekisteriin. Ostajakandidaatteja oli viisi. Meidän tarjouksemme hylättiin, toinen valittiin. Kun syyskuussa seuraavan Athoksen matkani yhteydessä kerroin asiasta Vanhus Efraimille, hän ei voinut käsittää sitä. Hän toisteli itsekseen ”Miten se on mahdollista? Miten se on mahdollista? Se on tarkoitettu vain tällaisiin tarkoituksiin!”
Lopulta hän sanoi: ”Nyt tarvitaan todella suurta Jumalanäidin ihmettä, että se vielä päätyisi meille.”
Palasin Suomeen. Lokakuun alussa löysin sähköpostistani myyntiä hoitavan kiinteistövälittäjän viestin otsikolla ”Lammi! Ronni!” Viestissä luki: ”Teillehän se näyttää sittenkin tulevan. Vieläkö olette kiinnostuneita?” Kauppa oli peruuntunut. Viimeistä piirtoa myöten valmis sopimuspaperi jäi ostajaehdokkaalta allekirjoittamatta, vaikka 150.000 euron käsirahakin oli maksettu ja jäi sisään, minkä päälle sille vielä rapsahti 30.000 euron sakko esisopimuksen rikkomisesta. Kaupan peruuntuminen jäi mysteeriksi, julkisuudessa siitä ei koskaan puhuttu.
Myynti meni uudelle kierrokselle. Jätimme uudelleen tarjouksemme samanlaisena kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ostajakandidaatteja oli taas viisi. Koska alueen omisti Hämeenlinnan kaupunki, sen kaupunginhallitus hoiti kauppaa myös rakennusten omistajatahon (Pääjärven Kiinteistöpalvelut Oy) puolesta. Epäonnistuneen ja paljon kritiikkiä saaneen ostajavalinnan takia kaupunginhallitus oli liikkeissään äärimmäisen varovainen. Koska puoleen vuoteen asia ei edennyt mitenkään, pyysimme kaupunginhallituksen puheenjohtajalta mahdollisuutta päästä esittelemään hankettamme Hämeenlinnan kaupunginhallituksen kokoukseen. Hän hyväksyi ehdotuksen. Helmikuussa 2013 olimme kaupunginhallituksen kokouksessa vajaan tunnin esittelemässä hanketta ja vastaamassa kysymyksiin. Jo saman päivän iltana kaupunginhallituksen kokouksen esittelijänä toiminut apulaiskaupunginjohtaja soitti meille ja sanoi käyntimme jättäneen kaupunginhallituksen jäseniin hyvän vaikutelman, minkä perusteella he hyväksyivät tarjouksemme.
Näin varsinaiset kauppasopimusneuvottelut alkoivat. Esitimme niissä myös joitakin tiukkoja ehtoja vain nähdäksemme, oliko paikka tarkoitettu meille, sillä heidän perääntymisensä tietyissä tärkeinä pitämissään asioissa olisi meille Jumalan antama merkki. Lopulta he suostuivat kaikkeen, mitä kohtuudella vaadimme, ja niin kauppakirjat allekirjoitettiin. Ostimme 34 hehtaarin tonttimaan kaikkine rakennuksineen ja vuokrasimme 34 hehtaarin metsävyöhykkeen tontin ympäriltä 50 vuodeksi edullisella kertakorvauksella ja saimme vielä käyttöoikeuden 17 hehtaarin kokoiseen alueeseen metsävyöhykkeen eteläkärjessä. Näihin kahteen alueeseen meille kirjattiin kauppakirjassa myös osto-optio, niin että alueemme voi kasvaa 87,5 hehtaariin, siis lähes neliökilometriin asti.
Muuttoautoon Joensuu-Lammi tuli rengasongelmia matkalla pariinkin otteeseen.
Kuvassa tien laitaan pysäytetty muuttoauto näkyy toisen auton sivupeilistä kuvattuna.
"Emme hankkineet tätä kiinteistöä rakennusten vuoksi, vaan pikemminkin niistä huolimatta."
Monet rakennuksista ovat toki hyviä, mutta eniten meitä täällä miellytti luonto ja sijainti. Alue sijaitsee hyvien yhteyksien päässä monista isoista kaupungeista, kuten Hämeenlinnasta (40 km), Lahdesta (40 km), Tampereelta (90 km), Helsingistä (140 km), Jyväskylästä (160 km) ja Turusta (180 km). Hämeenlinnan apulaiskaupunginjohtajan mukaan Hämeenlinna onkin Suomen asutuksellinen keskipiste, joka 150 kilometrin sädettä käyttäen sulkee sisäänsä 4 miljoonaa suomalaista, enemmän kuin mikään muu maamme kaupunki. Silti paikkamme on puhdas, rauhallinen ja meluton; täällä kuuluu vain luonnon äänet. Idässä se rajautuu Pääjärveen, joka on Suomen neljänneksi syvin järvi ja Helsingin yliopistolle kuuluvan Lammin biologisen aseman ansiosta järvenä samalla koko maailman tutkituin – näyte otetaan siitä joka tunti. Se on myös kalaisa.
Kun tämä alue ostomme yhteydessä lohkaistiin isommasta tontista, me nimesimme sen Jumalanäidin mukaan Panagiaksi (”Kaikkeinpyhin”) tahtoen näin omistaa sen hänelle, niin kuin Athoksen isätkin omansa. Alusta lähtien päämäärämme oli selvä: halusimme perustaa tänne kaksi itsehallinnollista luostaria, toisen miehiä ja toisen naisia varten, jotka eläisivät Athosvuoren hengellisessä perinteessä voimavarojensa mukaan. Koska alueella kuitenkin on paljon rakennuksia, koimme eräänlaisena haasteena sisällyttää tänne myös muuta luostarimiljööseen soveltuvaa toimintaa, kuten asumuksia ortodoksivanhuksille ja yksityiskoulun ortodoksilapsille. Tarkoituksemme on perustaa alueelle myös oma hautausmaa ja aikanaan rakentaa luostareillekin uudisrakennukset. Yllättäen Hämeenlinnan kaupunki tarjoutui oma-aloitteisesti lahjoittamaan vuokrametsästä ja käyttöoikeudelliselta metsäalueelta luostareiden uudisrakennuksien ja hautausmaan tarvitsemat maa-alueet, jos elämä täällä etenee suunnitellusti, mikä on myös kirjattu kauppakirjaan. Monen monia muitakin ihmeellisiä asioita tapahtui oston yhteydessä. Liioittelematta voisi sanoa, että paikka suorastaan putosi syliimme!"
"Otimme tehtävän vastaan kuuliaisuudesta Jumalalle tarjoutuen Hänen käyttöönsä, jos Hänellä on jokin suunnitelma tämän paikan varalle."
Halki aikojen erityisesti luostarit ovat toimineet ”maan suolana” pyrkien säilyttämään Jumalan ihmiskunnalle välittämän kristillisen perinnön muuttumattomana, aitona, alkuperäisenä. Historiansa kuluessa luostarit ovat aina nousseet ”kapinaan”, kun Kirkon perinne on ollut uhattuna ja kristinusko on ollut vaarassa mukautua tähän maailmanaikaan ja muuttua inhimillisen viisauden mukaiseksi ideologiaksi. Niinpä pyhä Porfyrios sanoo kirjassaan Rakkauden haavoittama, että kristinuskon säilyminen meidän päiviimme asti on juuri luostareiden ansiota. Yhteiskunnan ja Kirkon omanatuntona vastuullisesti toimivat luostarit ovat siis kirkollinen turvajärjestelmä, johon pitäisi suhtautua myönteisesti ja Jumalaa kiittäen.
- KATKELMIA ATHOS-SÄÄTIÖN TOIMINNANJOHTAJA
HANNU PÖYHÖSEN LAAJASTA KIRJEESTÄ
"Athos-Säätiön Panagian yhdeksän vuotta"
- KUVAT: ATHOS-SÄÄTIÖ
KIITOS, ETTÄ HARKITSETTE PANAGIAN TUKEMISTA!
Tilinomistaja: Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö
Tili: FI26 5680 0020 4568 16 (OP)
Viite: 7799
Summa: (Kunkin itse vapaasti määrittelemä)
Pyydämme vielä, että lähettäisitte meille sähköpostitse yhteystietonne* toimittaaksemme heille kustannuksetta pyhän Sofronin kirjan "Hengestä ja elämästä". Tukemalla Panagiaa keräysteknisesti ostatte sen sponsorihintaan.
