Innokenti Mihailovitš Sibirjakov
(Kuva on Pyhän Andreaan skiitan kalenterista 2009)
ERÄS ELÄMÄ KRISTUKSESSA
(2 osa)
”Anna sille, joka sinulta anoo”
On vuosi 1894. Innokenti ojentaa yhden ruplan nunnalle, joka seisoo Jumalanäidin Ennusmerkki-ikonin kirkon edustalla, Nevski prospektin ja Znamenskaja-kadun kulmassa. Uglitšissa sijaitsevan Teofanian nunnaluostarin sisar ottaa tuntemattoman nuorukaisen lahjoituksen vastaan, yllättyy sen suuruudesta, polvistuu Jumalanäidin ikonin eteen ja kyynelten virratessa alkaa kiittää Jumalaa suureen ääneen. Näky liikuttaa Innokentia, joka tiedustelee, mistä luostarista nunna on ja missä on hänen majapaikkansa Pietarissa.
Nunna ja Innokenti
Kuva on Pyhän Andreaan skiitan kalenterista (2009)
Saapuu seuraava päivä, ja saapuu Innokenti nunnan ilmoittamaan osoiteeseen. Tällä kertaa hän ojentaa luostarin hyväksi noin 147,000 ruplaa.1 Nunna kauhistuu! Hän ei rohkene ottaa valtavaa summaa vastaan ilman asioiden tarkastusta ja kiirehtii poliisiasemalle. Asiasta tulee julkinen. Tässä vaiheessa asioihin sotkeutuvat Pietarin kuvernöörin johdolla rikkaat seurapiirit. Eikö rikkaan ihmisen täydykin olla hullu jakaessaan omaisuuttaan?! Rikkailla seurapiireillä on ongelma: jos yksi heistä jakaa omaisuutensa runsaudesta köyhille, loput heistä vaikuttavat ihmisten silmissä kitsailta! Eihän se käy lainkaan laatuun – Innokentin täytyy yksinkertaisesti olla mielenvikainen! Avokätisyys tekee Innokentista rakastetun köyhien keskuudessa, mutta vihatun rikkaiden piireissä. Historioitsija Tatjana Shorokhova kirjoittaa Innokentista:
"Jos 33-vuotias Sibirjakov olisi jaeskellut helmiä ja timantteja epäilyttäville laulajille, rakentanut itselleen palatseja tai remunnut ravintoloissa, yhteiskunta olisi hyväksynyt tämän ymmärtäväisesti. Mutta Sibirjakov toteutti käytännössä Evankeliumin säännön - "Anna sille, joka sinulta anoo". Ja valitettavasti monet eivät ymmärtäneet tätä.”
”Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen”
Nyt olemme kertomuksemme alussa, oikeudenkäyntisalissa. Mikä sitten on lopputulema? Tutkimusten lopputuloksena saadaan lisää ruplia. Voisi kuvitella, että runsas avokätisyys olisi vähentänyt Innokentin omaisuutta, mutta osoittautuukin käyneen päinvastoin. Alkuperäisestä perinnöstä, jota koristivat isältä saadut 800 000 ruplaa, on sukeutunut hyväntekeväisyysvuosien aikana kymmenen miljoonaa ruplaa.
Tuomioistuin julistaa miljonäärin olevan varustettu ”terveellä mielellä ja vankalla muistilla”. Innokentin omaisuus palautetaan hänelle. Tämä on ilouutinen myös Teofanian luostarin sisaristolle, sillä he voivat nyt hyvillä mielin ottaa vastaa Innokentin lahjoittamat rahat. Ja heti seuraavana vuonna (1896) Innokenti perustaa Kronstadtissa elävän pappi Johanneksen kanssa Pyhän Innokenti Irkutskilaisen nimeä kantavan ortodoksisen veljestön, jonka tehtävänä on tukea pääkaupunkiin tulevia siperialaisia.
Pyhä Johannes Kronstadtilainen
Innokentin nimi nivoutuu myös lahjoituksilla Laatokan saarella olevaan Valamon munkkiluostariin sekä Kivennavan alueella kukoistuksensa aloittaneeseen Lintulan naisyhteisöön. Ensimmäiselle hän lahjoittaa 10 000 ruplaa Ylösnousemus-skiitan rakentamiseksi, rahoittaa Kaikkien Pyhien skiitan rakennustöitä sekä antaa varoistaan myös Pyhän apostoli Andreaan kirkon rakentamiseen Valamoon. Lintulalle Innokenti puolestaan antaa muun muassa 100-hehtaarisen maa-alueen läheltä Viipuria. Lahjan mukana tulee myös pysyviä vuokratuloja matkailjoista: maa-alueella on kaksi taloa, joista suurempi on todella näyttävä kolmikerroksinen ja 40-huoneinen hirsirakennus.2
"… Niin sinulla on oleva aarre taivaissa"
Maallinen oikeus katsoo kasvanutta omaisuutta todisteena mielenterveydestä. Innokentin mieli kuitenkin kurkottaa maallista korkeammalle: hän toivoo saavansa aarteen taivaisiin, perivänsä iankaikkisen elämän. Kuinka Innokenti voi toiveensa toteuttaa?
Pappismunkki David on ollut Innokentin elämässä jo jonkin aikaa, mutta tässä kohden mekin tutustumme hieman häneen. Talonpoikaistaustainen pappismunkki David (maailmassa Dmitri Ivanovitš Mukhranov) syntyi vuonna 1847 Simbirskin maakunnan Zhdanovin kylässä ja palveli pitkään armeijassa. Hän siirtyi maallisesta sotaväestä hengellisen taistelun kentälle Odessassa, jossa hän alkoi kilvoitella Pyhän Andreaan skiitan podvorjella, kaupunkitalossa.
Pyhän Andreaan skiitan podvori Odessassa.
KUVAN LÄHDE: IPPO.RU
Munkiksi David vihittiin Pyhän Andreaan skiitalla, Pyhällä Vuorella, vuonna 1887. Vihkimys seurasi toistaan ja Davidista tuli pappismunkki. Athoslaiselta skiitalta tie vei jälleen kotimaahan, ja kuten jo huomasimme, vuosi 1888 löytää hänet Pietarista, Pyhän Andreaan skiitan podvorin igumenina.
Pyhän Andreaan skiitan podvori Pietarissa
Kuvan lähde: radonezh.ru
Huhu kertoo, ettei pappismunkki David ensin ottanut Innokentia hengelliseksi lapsekseen tai ei ainakaan yhtään rohkaissut tätä valitsemaan munkkilaisuuden vaikeaa tietä. Oikeudenkäynnin tuoksinassa Innokentin sisäinen elämä kääntyy kuitenkin yhä enemmän kohti Kristusta, joka lupaa iankaikkista elämää sille, joka luopuu kaikesta ja seuraa Häntä. Armollisen miljönäärin sielun kaipuu miellyttää sen Luojaakin, ja lopulta itse Kaikkeinpyhin Jumalanäiti...
JATKUU...