”Monet ihmiset eivät tunne pelastuksen tietä. He ovat astuneet pimeyteen eivätkä näe Totuuden Valoa. Jumala kuitenkin oli, on ja tulee aina olemaan armelias ja kutsuu laupeudessaan kaikkia lähelleen: ”Tulkaa minun luokseni te ’työtätekevät ja raskautetut’, oppikaa tuntemaan minut, ja minä annan teille levon ja vapauden.”
Juuri tässä on todellinen vapaus, siinä että me olemme Jumalassa! Minä en silti tiennyt sitä aikaisemmin. Kahteenkymmeneenseitsemään ikävuoteeni asti uskoin vain, että Jumala on olemassa, mutta en tuntenut Häntä. Kuitenkin sen jälkeen, kun opin tuntemaan Hänet Pyhässä Hengessä, sieluni rientää suurella halulla Hänen luokseen ja minä etsin Häntä palavasti päivin ja öin.
Herra antoi meille käskyn rakastaa toinen toisiamme. Tässä on vapaus: Jumalan ja lähimmäisen rakastamisessa. Tässä on sekä vapaus että tasa-arvo.
Maailmallisessa järjestyksessä tasa-arvoa ei voi olla, mutta sillä ei ole merkitystä sielun kannalta. Ei jokainen voi olla kuningas, patriarkka, igumeni, ruhtinas tai johtaja. Kuulutpa kuitenkin mihin ihmisryhmään tahansa, sinä voit rakastaa Jumalaa ja elää Hänelle mieliksi, ja se on tärkeää.
Ne, jotka rakastavat Jumalaa maan päällä muita enemmän, saavat Hänen valtakunnassaan osakseen suuremman kunnian ja ovat lähempänä Herraa. Jokainen saa kunnian, joka vastaa hänen rakkautensa määrää.”
(Teksti: Vima Orthodoksias 29.2.2024; osakäännös kreikasta, Hannu Pöyhönen)