JUMALANÄITI RAAMATUN PYHISSÄ KIRJOITUKSISSA ORTODOKSISEN TULKINNAN MUKAAN

TT Hannu Pöyhönen

Ortodoksinen kirkko kunnioittaa hyvin paljon neitsyt Mariaa, Jumalanäitiä, ja Kirkon jumalanpalveluksissa on runsaasti hänelle omistettuja veisuja. Moni toisin uskova kristitty, joka vierailee Ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksessa, voi hämmentyä tästä sekä pitää häneen kohdistuvaa kunnioitusta liioiteltuna ja jopa epäterveenä. Ortodoksisen kirkon usko on kuitenkin aina ankkuroitunut Jumalan ilmoitukseen, siihen mitä Hän on meille paljastanut itsestään ja hengellisestä todellisuudesta. Tämä pitää paikkansa myös Jumalanäidin kohdalla.

Raamatussa on monia kohtia, joissa puhutaan neitsyt Mariasta. Ortodoksiselta kannalta asioita katsottaessa onkin ihmeellistä, miten protestanttinen maailmaa ohittaa ne huomiotta, ikään kuin sokeutuneena, laput silmillä. Joskus suorastaan tuntuu, että Raamatun avulla hänen persoonaansa pyritään vähättelemään ja vetämään hänet tavallisten, syntisten ihmisten joukkoon. Vaikka tällä kenties pyritäänkin nostamaan Kristusta ihmisten mielissä ylemmäs, Hän tokkopa itse pitää siitä, että Hänen äitiään vähätellään. Kritisoitaessa Ortodoksisen kirkon käsitystä neitsyt Mariasta onkin syytä varoa, ettemme tulisi murehduttaneeksi hänet äidikseen valinnutta Kristusta, meidän Herraamme ja Pelastajaamme.

Tässä tämän seminaarin ensimmäisessä luennossa on tarkoitus käydä läpi neitsyt Mariasta puhuvia Raamatun kohtia ja katsoa, miten ortodoksinen perinne ne näkee ja miten se tulkitsee niitä.
 

Maria, Jumalan pyhä asumus

Olen kuullut luterilaisen naisteologin väittävän, että neitsyt Maria oli aivan tavallinen nuori nainen, jonkinlainen piikatyttö, ja että juuri tässä näkyy Jumalan erityinen suuruus, kun Hän armossaan valitsee ja korottaa oudosti ja odottamatta ihmisen keskeltä arkista elämää. Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan näe asiaa näin. Kirkkomme mukaan Jumala ei koskaan valitse ketään sattumalta. Hän ei valitse työtovereikseen ja armonsa astioiksi syntisiä vaan niitä, jotka kilvoittelevat ovat kantavat sisässään Hänen pyhyyttään.

Tämä tosiasia tulee hyvin esille Johanneksen evankeliumin 14. luvun jakeessa 23, jossa Kristus sanoo jäähyväispuheessaan opetuslapsilleen: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.” Rakkaus Jumalaa kohtaan siis ilmenee Hänen sanojensa pitämisenä, meidän oman tahtomme mukauttamisena ja alistamisena Hänen tahtoonsa. Se auttaa meitä virittymään samalle taajuudelle Jumalan kanssa, kuten meille monille tuttu ja rakas pyhä Paisios Athosvuorelainen asian ilmaisisi, ja luo edellytykset sile, että Kolmiyhteinen Jumala voi asettua asumaan sisimpäämme. Jos siis jo me pyhittyessämme voimme näin tulla Jumalan persoonalliseksi asumukseksi, miten pyhän on pitänytkään olla Marian hänen tullessaan Kristus-Jumalan, oman Luojansa kantajaksi ja äidiksi aivan konkreettisesti! Hänen asemansa on ainutlaatuinen koko ihmiskunnassa. Se on ainutlaatuinen myös koko luomakunnassa. Hän on todella ”kerubeja kunnioitettavampi ja serafeita verrattomasti jalompi”, kuten meille tuttu kirkkoveisu sanoo, sillä jopa Jumalan valtaistuinta lähinnä olevat ja kannattelevat ylimmät taivaalliset voimatkin kannattelevat Häntä ulkoisesti ilman, että ne olisivat koskaan tulleet Hänen persoonansa majoiksi. Herran äitinä neitsyt Maria sitä vastoin on taivaitakin avarampi mahdutettuaan sisäänsä Hänet, jota taivasten taivaatkaan eivät kykene sisäänsä mahduttamaan.

Hengellinen totuus siitä, että Jumala toimii niiden ihmisten elämässä ja heidän kauttaan, jotka elävät Hänen tahtonsa mukaan, tulee näkyville Raamatussa tavan takaa. Yksi hyvä osoitus siitä on kertomus sadanpäämies Korneliuksen kääntymisestä kristityksi Apostolien tekojen 10. luvussa. Siellä sanotaan (jakeet 1–5): ”Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa. Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: 'Kornelius!' Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: 'Mikä on, Herra?' Enkeli sanoi hänelle: 'Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla.” Juuri Korneliuksen aito ja poikkeuksellinen hurskaus, hänen lakkaamaton rukouksensa ja lähimmäisen rakkaudesta kumpuavat paljot laupeudentyöt, tekivät hänet arvolliseksi näkemään enkelin ja – mikä on paljon suurempaa – kuulemaan, miten hän apostoli Pietarin kautta voi saavuttaa entistä paljon täydellisemmän yhteyden Jumalaan. Pietarin tulon ja julistuksen jälkeen hänet kastettiin Jeesuksen nimeen ja Kolmiyhteisen Jumalan palvelijoiksi, eikä vain häntä vaan myös hänen perhekuntansa. Näin yhden ihmisen hurskauden kautta hänen puolisonsa, lapsensa, palvelijansa ja hänen uskotut sotilaansa löysivät Kristuksen Messiaan ja pelastuivat. Neitsyt Maria puolestaan teki mahdolliseksi pelastuksen koko ihmiskunnalle, häntä me kaikki saamme kiittää siitä, että me olemme kristittyjä ja Jumalan lapsia.

Uudessa testamentissa on vielä yksi mielenkiintoinen kohta, joka meille varsin huomaamattomasti alleviivaa pyhyyttä edellytyksenä Jumalan toiminnalle. Se sisältyy laajaan kertomukseen sokeana syntyneestä miehestä, jonka Jeesus parantaa ja josta kertoo koko Johanneksen evankeliumin 9. luku. Kun juutalaiset ärsyyntyneinä siitä, että Jeesus paransi miehen sapattina, kyselevät kysymästä päästyään parannetulta yksityiskohtia tapahtumasta ja siitä, mitä hän itse ajatteli Jeesuksesta, hän lopulta lausuu: ”Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.” Tämä sokeana syntyneen miehen syvä vakaumus on ortodoksisen perinteen valossa oikea: Jumala todellakin kuulee niitä, jotka elävät Hänen tahtonsa mukaan ja tekee heistä välikappaleitaan maailmassa. Suurin heistä on tietysti sokean miehen parantanut Kristus, mutta heti hänen jälkeensä seuraavana Hänen neitseellinen pyhä äitinsä.
 

Neitsyt Maria Uudessa testamentissa

Tämän yleisluonteisen johdanto-osan jälkeen siirrymme neitsyt Mariasta suoranaisesti puhuviin Raamatun kohtiin. Tyydyn käyttämään aineistona vain Uutta testamenttia, koska sen kohdat ovat varsin yksiselitteisiä, vaikka Vanhan testamentin puolella onkin paljon kohtia, jotka Ortodoksinen kirkko näkee Mariaan viittaavina typologioina eli eräänlaisina ennuskuvina, kuten Kirkkomme liturgisista yhteyksistä tiedämme.

Luuk. 1:26–56

Aloittakaamme Luukkaan evankeliumista, jonka kaksi ensimmäistä lukua koostuvat Jeesuksen syntymään ja lapsuuteen liittyvistä kertomuksista ja joissa siten luontevasti on nähtävillä myös Hänen äitinsä.

Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa on kerrottu varsin yksityiskohtaisesti ylienkeli Gabrielin ilmestymisestä ja Kristuksen syntymän ilmoittamisesta neitsyt Marialle. Kyseessä on varmaan Uuden testamentin tärkein teksti Hänestä ja avain hänen persoonansa erityislaatuisuuden ymmärtämiseen. Luen kertomuksen (Luuk. 1:26–38) ns. vanhan raamatunkäännöksen mukaisesti, niin kuin muutkin tämän jälkeen, sillä tuo vuoden 1938 käännös on ns. uutta vuoden 1992 raamatunkäännöstä tekstiuskollisempi ja siten ainakin ortodoksisen perinteen kannalta parempi:

26. Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, 27. neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. 28. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." 29. Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. 30. Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. 31. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. 32. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, 33. ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman." 34. Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" 35. Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. 36. Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; 37. sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." 38. Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan". Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.

 

Ortodoksisen perinteen kannalta huomio tässä kertomuksessa kiinnittyy ensinnäkin ylienkeli Gabrielin tervehdykseen: ”Terve armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.” Kreikaksi ilmaus ”armoitettu” kuuluu keharitomeni, mikä on partisiipin perfekti. Kreikan perfekti painottaa pysyväksi muodostunutta olotilaa. Kilvoittelunsa perusteella Jumalan armo oli vakiintunut Mariassa pysyväksi olotilaksi eli voisimme sanoa hänen tulleen Jumalan armon eli itsensä Jumalan majaksi. Tie siihen oli hänenkin kohdallaan kuuliaisuus Jumalan tahdolle eli elämä Jumalan käskyjen mukaan. Hän oli alistanut oman tahtonsa Jumalan tahdolle, voittanut pahat, syntiin houkuttelevat ajatukset ja tullut himojensa herraksi. Hänen elämänsä keskipiste oli Jumala jo ennen ylienkelin ilmestymistä ja juuri sen tähden hänet myös valittiin. Tämä näkyy ylienkelin toisessakin tervehdyksen sanassa: ”Herra olkoon sinun kanssasi”. Kreikkalaisessa tekstissä se (”Kyrios meta sou”) ei ole itsestään selvästi toivotus, vaan se voi aivan yhtä hyvin tai jopa luontevammin olla toteamus tai ilmoitus: ”Herra on sinun kanssasi.” Tämän puolesta puhuu sekä edeltävä ilmaus ”keharitomeni” eli ”armon täyteyden tai armon pysyvästi saanut” ja myös seuraava lause, jossa neitsyt Maria ihmettelee suuresti ylienkelin tervehdystä, sitä mitä se tarkoittaa. Toteamuksena se on ihmeellinen, toivotuksena ei niinkään. Mahdollistaakseen nämä molemmat tulkinnat uusi raamatunkäännös on jättänyt ilmauksen avoimeksi kääntäessään ”Herra kanssasi”.

Neitsyt Marian pyhyyttä ja puhtautta kuvastaa myös se, ettei hän epäile eikä pidä mahdottomana ylienkelin sanoja hänestä Daavidilaisen kuninkaan ja Jumalan Pojan tulevana äitinä, sillä hän uskoi aidosti Jumalan voimaan ja kaikkivaltiuteen. Hän ei millään tavoin estele eikä protestoi. Hänen ainoa epäröintinsä liittyy siihen, miten se on mahdollista, sillä hän oli koskematon ja, kuten hänen sanansa edellyttävät, niin olisi jatkossakin. Koska Kristuksen syntymä jumalallisen päätöksen perusteella tapahtuisi neitseellisesti, ilman aviollista yhteyttä, on luonnollista, ettei hän voinut ymmärtää Jumalan päätöksen toteutumistapaa. Mutta heti, kun ylienkeli selitti hänelle Kristuksen sikiämisen tapahtuvan Pyhän Hengen vaikutuksesta, hän lausui kenties hämmästyttävimmät sanat, mitä ihminen on koskaan lausunut: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”. Ajatellessamme näitä sanoja meidän täytyy muistaa, ettei niitä lausu elämänsä ehtooseen edennyt kokenut kilvoittelija, vaan 16-vuotias nuori neito. Hän toteaa olevansa valmis mukautumaan Jumalan tahtoon ehdoitta, ottamaan vastaan hänelle taivaasta tarjotun elämäntehtävän ja sen perusteella luopumaan kaikista omista suunnitelmistaan ja haaveistaan. Hän on valmis tulemaan Jumalan ja Luojansa äidiksi mahdollistaakseen pelastuksen koko ihmiskunnalle.

En voi olla hämmästelemättä hänen nöyryyttään. Luullakseni meillä kaikilla on kokemus siitä, miten toisten kehujen perusteella kuvittelemme olevamme jotakin ja sitten ylpeyden vuoksi joudumme kokemaan armon etääntymisen, sisimpämme hämärtymisen ja ilon kaikkoamisen. Jos jo tavanomaiset inhimilliset kehut saavat tällaista aikaan, miten suureen ylpeyden vaaraan arvelette neitsyt Marian joutuneen ylienkelin ilmoituksen perusteella? Jumalan äidiksi tuleminen ei ole arkipäiväinen asia eikä pelastuksen mahdollistaminen koko maailmalle. Ja silti tämän tehtävän vastaanottaminen ei johtanut häntä harhaan, ei eksyttänyt oikealta tieltä eikä vaarantanut hänen omaa pelastustaan, kuten evankeliumikertomusten jatko osoittaa.

Heti tämän kertomuksen jälkeen Luukkaan evankeliumissa on kertomus neitsyt Marian vierailusta Herran pyhän edelläkävijän Johannes Kastajan äidin Elisabetin luona. Kertomus kuuluu näin (Luuk. 1:39–56):

39. Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin
40. ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia. 41. Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. 42. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! 43. Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? 44. Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani. 45. Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!" 46. Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, 47. ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; 48. sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. 49. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, 50. ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. 51. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. 52. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. 53. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. 54. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan 55. Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut." 56. Ja Maria oli hänen tykönänsä noin kolme kuukautta ja palasi jälleen kotiinsa.

Heti Kristuksen syntymästä kuultuaan ja alettuaan odottaa Häntä neitsyt Maria lähti kiiruhtaen tapaamaan Elisabetia, joka oli sukuaan. Liikkeelle hänet pani ilo Elisabetin saamasta Jumalan laupeudesta hänen vapauduttuaan vanhalla iällä lapsettomuudesta, jota sen ajan juutalaisessa yhteiskunnassa pidettiin Jumalan kirouksena, mutta samalla halu auttaa häntä ja olla kaikessa hänen tukenaan. Tässä ilmenee Jumalanäidin sydämellinen myötätunto ja palvelualttius. Vaikka hänen osakseen tullut armo oli verrattomasti Elisabetin vastaavaa suurempi, hän ei epäröinyt asettua palvelijan rooliin.

Neitsyt Marian suuruus ilmenee kertomuksessa myös siinä, että heti sisään päästyään Elisabet alkaa Pyhän Hengen vaikutuksesta puhua ylistäen hänestä. Elisabet ihmettelee hänen osakseen tullutta armoa, kun hänen Herransa äiti tulee vierailulle hänen luokseen. Heidän kohtaamisensa on inhimillisesti todella erikoinen, sillä jo elämänsä ehtooseen ehtinyt hämmästelee käytännössä teini-ikäistä sukulaistyttönsä täydellisyyttä tunnustaen hänen mittaamattoman ylivertaisuutensa! Elisabetin iloon vierailusta liittyy myös hänen kohdussa kantamansa Herran Edelläkävijä.

Vanhurskaan Elisabetin mukaan neitsyt Marian suuruus on ennen kaikkea siinä, että hän uskoi hänelle tulleen Jumalan sanan eikä alkanut epäröidä eikä sitä eikä puntaroimaan sitä järjellään. Herran sanalle on ominaista, että se toteutuu jumalallisella väistämättömyydellä, ellei ihminen muodostu epäuskollaan esteeksi sille.

Elisabetin sanoja seuraa niin sanottu Marian kiitosvirsi, jossa hän alkaa ylistäen puhua osakseen tulleesta armosta. Ortodoksiselta kannalta erityisen painokas on hänen toteamuksensa: ”Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi”. Tämä ei ole ylpeä eikä itsekäs lausahdus, sillä koko kiitosvirsi osoittaa Jumalan kaiken keskipisteeksi; Hän hajottaa sydämessään ylpeästi ajattelevat, Hän korottaa alhaiset, Hän täyttää nälkäiset hyvyyksillä, Hän armahtaa Israelia lunastaen isille antamansa lupaukset. Hymnin sisältö, tyyli ja voima osoittavat, että se on lausuttu Pyhän Hengen vaikutuksesta. Varmasti juuri siksi se on myös päätynyt Kirkon päivittäiseen liturgiseen elämään. Pyhästä Hengestä hymnin inspiroijana kertoo lisäksi se, että sitä edeltävää Elisabetin ja sitä seuraavaa Sakariaan eli Elisabetin miehen ja Johannes Kastajan isän hymniä kuvataan yksiselitteisesti Pyhän Hengen synnyttämänä. Kaikki nämä kolme pelastushistorian merkkihenkilöä siis puhuivat toinen toisensa perään Jumalasta Pyhässä Hengessä. Jos ja kun näin on, voimme perustellusti todeta, että Jumalan itsensä tahto ja toive on, että neitsyt Mariaa ylistetään kaikkina aikoina aina maailman loppuun asti. Tässä suhteessa protestanttiset ryhmittymät, isot ja pienet, ovat jääneet pois kuorosta. Ja traagisinta on, että näin tehdessään ne kuvittelevat olevansa raamatullisia, välttävänsä ihmispalvonnan ja tuottavansa kunniaa Jumalalle,
 

Luuk. 2

Neitsyt Marian hahmo on tietysti keskeisesti esillä myös Luukkaan evankeliumin toisen luvun kertomuksessa Kristuksen syntymästä. Kertomuksessa todetaan paimenista, että Betlehemiin kiiruhdettuaan he ”löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.” Herran äiti mainitaan painokkaan tuntuisesti ensimmäisenä. Heille ja kaikille muille paikalle saapuneille paimenet puhuivat kedolla tapahtuneesta ilmestyksestä ja enkelien ihmeellisistä sanoista. Ne kuullessaan Mariasta Herran äidistä sanotaan, että hän ”kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä”. Tämä lausahdus kertoo Herran äidin sisäisyydestä. Hänelle ei ollut ominaista keskustella vuolaasti muiden kanssa ja pohtia yhdessä asioita, vaan miettiä niitä sisimmässään rukouksen hengessä. Hän keskusteli sisimmässään Jumalansa kanssa. Toisaalta on luontevaa ajatella, että tutkistellessaan hän myös mietti, mitä valoa hänen kuulemaansa saattoivat tuoda Vanhan liiton pyhän kirjoitukset, jotka olivat puhuneet Vapahtajan maailmaan tulosta ja jotka juuri nyt olivat alkaneet toteutumaan. Temppelissä kasvaneena neitsyt Maria epäilemättä tunsi hyvin pyhät kirjoitukset.

Neitsyt Marian sisäisyydestä kertoo toinenkin Luukkaan evankeliumin toisen luvun kohta, jossa kuvataan 12-vuotta täyttäneen Jeesuksen ensimmäistä matkaa juhlille Jerusalemiin juutalaisten tavan mukaan. Kun Jeesus juhlien päätyttyä oli jäänyt Jerusalemiin ja ollut kadoksissa vanhemmiltaan kolme päivää, nämä lopulta löysivät hänet temppelistä lainopettajien keskeltä. Silloin Hänen vanhempansa hämmästyivät ja hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua.” Jeesus puolestaan sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?” (jae 49) Evankeliumin mukaan Hänen vanhempansa eivät ymmärtäneet poikansa puhetta, mutta Mariasta sanotaan, että hän ”kätki kaikki nämä sanat sydämeensä” (jae 51) miettien rukouksen ilmapiirissä ainokaisen poikansa persoonan salaisuutta ja syvyyttä.

Matt. 1

Jeesuksen syntymästä puhuu myös Matteuksen evankeliumi hieman toisesta näkökulmasta ja toisin painotuksin. Luen sen ensimmäiseen lukuun liittyvän kertomuksen (1:19–25):

18. Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. 19. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. 20. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. 21. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä." 22. Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: 23. 'Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel', mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. 24. Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä 25. eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.

Matteuksen kertomus alleviivaa voimakkaasti erityisesti Jeesuksen ajan jutalaisille Hänen neitseellistä syntymää puhuessaan siitä, että Marian havaittiin olevan raskaana Pyhästä Hengestä ennen hänen ja Joosefin yhteen menoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tilanne neitsyt Marian kohdalla olisi muuttunut Jeesuksen syntymän jälkeenkään. Ortodoksinen kirkko pitää Mariaa ikuisena neitseenä, sillä sen perimätiedon mukaan kihlaus Joosefin kanssa järjestettiin nimenomaan siksi, että hän saattoi jatkaa Jumalalle omistautunutta elämää senkin jälkeen, kun hänen ikänsä vuoksi oli pakko vetäytyä pois Jerusalemin temppelistä.

Ihmeellisintä tässä kertomuksessa on kuitenkin, ettei neitsyt Maria ollut kertonut mitään Joosefille, kihlatulleen, ylienkeli Gabrielin ilmestyksestä, vaan oli säilyttänyt koko tapahtuman omana salaisuutenaan. Joosef luonnollisestikin hämmentyi nähdessään Marian alkavan raskauden, jonka tämä itsekin toki huomasi. Olisi inhimillisesti katsottuna ollut mitä luontevinta heti selittää, mistä oli kyse toista säästääkseen ja jo oman maineenkin puhdistukseksi. Maria kuitenkin toimi toisin. Hän oli jättäytynyt kokonaan Jumalan käsiin ja luotti, että Jumala myös johtaa asiat tahtomallaan tavalla. Hän antoi Jumalan puhua ja Jumala myös puhui toimiessaan enkeleidensä kautta. Hänellä oli nöyryyttä kohdata ihmisten halveksunta, koska hänen omatuntonsa oli täysin puhdas eikä hänellä ollut mitään Jumalasta riippumatonta erillistä elämää. Hänelle kunnia ja halveksunta olivat yhdenarvoisia, koska ne molemmat tulivat Jumalan kädestä ja Hänen sallimanaan, Hänen joka painaa ihmisen maahan ja korottaa hänen jälleen.

Matt. 2:1–11

Matteuksen evankeliumin toisessa luvussa evankelista kertoo varsinaisesti Jeesuksen syntymään liittyvistä tapahtumista. Samoin kuin Luukas painotti Herran äidin persoonaa paimenten saapuessa, niin tekee Matteuskin tietäjien kohdalla, sillä hän sanoo heistä (jae 11): ”Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.” Jeesuksen ohella myös Hänen äitinsä tuli osalliseksi tietäjien kumarruksesta, vaikka he varmaan kumarsivatkin Jeesus-lasta Jumalanaan ja neitsyt Mariaa Hänen äitinään ja aitona palvelijanaan.

Matt. 12:46–50

Matteuksen evankeliumin 12. luvussa on kertomus, jolla läntiset raamatuntutkijat ja protestanttiset uskovat ovat usein vähätelleet huonoin perustein Herran äidin merkitystä ja asemaa. Luvussa on ensin kerrottu laajasti siitä, miten Jeesuksen intensiivinen parannus- ja julistustoiminta sai juutalaiset uskonnolliset johtajat kateudesta syyttämään häntä yhteistyöstä paholaisen kanssa. Jeesuksen äiti ja veljetkin pelkäsivät Hänen menevän toiminnassaan liiallisuuksiin ja huolissaan siitä he pyrkivät pääsemään väentungokselta hänen luokseen todennäköisesti varoittaakseen Häntä kuluttamasta itseään loppuun ja kenties myös viedäkseen Hänet hetkeksi kotiin lepäämään. Kertomuksessa sanotaan:

46. Hänen vielä puhuessaan kansalle, katso, hänen äitinsä ja veljensä seisoivat ulkona, tahtoen häntä puhutella. 47. Niin joku sanoi hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella". 48. Mutta hän vastasi ja sanoi sille, joka sen hänelle ilmoitti: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?" 49. Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni! 50. Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."

Nämä kertomuksen Kristuksen sanat on yleensä nähty niin, että Hän painaisi niillä alas äitiään ja vähättelisi häntä. Ehkä Kristus osittain halusikin osoittaa, ettei kenenkään pidä pyrkiä estämään Häntä toteuttamasta Hänen maanpäällistä tehtäväänsä, ei edes niiden, jotka ovat lähimpänä Häntä. Sanoihan Hän toisessa tilaisuudessa apostolien päämiehenä pidetylle Pietarillekin, joka tässä kertomuksessa puolestaan on Kristuksen veljiksi kutsuttujen joukossa, ”mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten (Matt. 16:23). Ortodoksisen raamatuntulkinnan mukaan kertomuksen painopiste on kuitenkin siinä, että Kristus haluaa osoittaa kuulijoilleen, että pyhällä elämällään hekin voivat saavuttaa yhtä läheisen suhteen Häneen kuin Hänen lähimmät sukulaisensa. Kristuksen suuressa perheessä korkeimmalla on silti Hänen pyhä äitinsä, joka on ainutlaatuinen esimerkki Kristuksen taivaallisen Isän tahdon tekemisestä, sanoihan juuri hän: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Mutta neitsyt Mariankaan asema Herralle rakkaana äitinä ei perustu pelkään verisukulaisuuteen vaan Jumalan tahdon täyttämiseen, kuuliaisuudelle Hänen käskyille. Vai luuletteko, että jollakulla noista Kristuksen kuulijoista oli täydellisempää esittää täydellisempää antaumuksellisuutta, nöyryyttä, kuuliaisuutta ja palvelualttiutta kuin neitsyt Marialla, Jumalansynnyttäjällä?
 

Joh. 2:1–11

Myös Johanneksen evankeliumissa on kaksi mielenkiintoista kertomusta, jotka valaisevat Jumalanäidin persoonaa. Ensimmäinen niistä on meille kaikille tuttu kertomus Kaanaan häistä. Luen sen silti:

1. Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä. 2. Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin. 3. Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: "Heillä ei ole viiniä". 4. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä sinä tahdot minusta, vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut." 5. Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää". 6. Niin oli siinä juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen. 7. Jeesus sanoi heille: "Täyttäkää astiat vedellä". Ja he täyttivät ne reunoja myöten. 8. Ja hän sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle". Ja he veivät. 9. Mutta kun edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut - mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesivät sen - kutsui edeskäypä yljän 10. ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti." 11. Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.

Yllättävällä ja erikoisella tavalla Jeesuksen äiti toteaa kertomuksessa pojalleen, että hääjuhlan järjestäjien viini on loppu. Kristus selvästi ymmärtää, että Hänen äidillään on mielessä jotakin poikkeuksellista, että tämä odottaa Hänen ratkaisevan asian jotenkin normaalista poikkeavasti. Niinpä Kristus toteaa, ettei Hänen aikansa ole vielä tullut. Tästä huolimatta Hänen äitinsä ei hellitä, vaan puhuttelee talon palvelijoita ja käskee heidän toimia Kristuksen ohjeiden mukaan. Lopulta Kristus tarttuukin asioiden kulkuun ja muuttaa veden viiniksi.

Kertomus osoittaa, miten suuri luottamus Hänen äidillään oli Poikaansa ja millainen rohkeus puhua Hänelle ihmisten puolesta. Tämän mukaisesti Kirkkokin uskoo, että Kristus täyttää kaikki äitinsä pyynnöt, minkä vuoksi hänen esirukouksiinsa ja välitykseensä turvaudutaankin niin ahkerasti. Kirkon perinteessä tunnetaan monia tapauksia, joissa Kristus on suostunut luopumaan rankaisemasta ihmisiä heidän synneistään Hänen äitinsä pyyntöjen ja puollon tähden.

Joh. 19:25–27

Toinen Johanneksen evankeliumin kohta, jossa neitsyt Maria on keskeisessä osassa, liittyy Herran kärsimyshistoriaan. Ristillä riippuessaan Hän näkee lähellään äitinsä ja rakkaimman opetuslapsensa Johannes Teologin, Sebedeuksen pojan. Heidät nähdessään Hän sanoo äidilleen: ”Vaimo, katso, poikasi!” Ja heti perään opetuslapselleen: ”Katso, äitisi!” Ja, kuten evankeliumi kertoo, siitä hetkestä alkaen tuo opetuslapsi otti Herran äidin kotiinsa.

Viimeinen asia, jonka Kristus maan päällä järjesti, oli siis Hänen äitinsä elämän turvaaminen Hänen lähtönsä jälkeen. Näin Hän halusi palkita synnyttäjänsä ja kasvattajansa vaivannäön sekä tämän nöyrän, pyyteettömän ja Jumalalle kuuliaisen elämän. Tämä rakkauden teon merkitystä korostaa sen tekohetki, koska Simeonin ennustus oli juuri toteutunut ja miekka oli käynyt hänen sisimpänsä lävitse hänen nähdessään Jeesuksen, silmiensä valon sammuvan ristillä. Hänen tuskaansa on mahdoton kenenkään täysin käsittää, vaikka aavistella voisimmekin.

Mutta luovuttaessaan äitinsä rakkaimman oppilaansa hoivaan Kristus samalla luovutti tälle kalleimman lahjansa. Hän antoi tälle äitinsä äidiksi. Voisimme sanoa, että tällä teolla Hän luovutti synnyttäjänsä äidiksi koko opetuslapsijoukolleen, apostoleilleen, sillä rakkaimman oppilaansa kautta Jumalanäiti luonnollisesti ohjautui uskovaisten joukon tiiviimpään ytimeen, sen kunnioitetuksi keskushahmoksi, loistaen sen keskellä hyveillään. Kristuksen rakkaimman oppilaan ja koko apostolien joukon äitinä hänestä on tullut myös kaikkien hänen Poikaansa uskovien äiti, joka pyrkii auttamaan meitä meidän tiellämme kohti pelastusta, valaisemalla päätöksiämme, antamalla voimaa heikkoutemme hetkinä ja lohduttamalla meitä sekä valamalla meihin toivoa silloin, kun inhimillisesti edessämme on vain umpikuja.

 

 

 

Seminaari ”Jumalansynnyttäjä – Kristuksen, Kirkon ja uskovien äiti”
Athos-Säätiön Luostarikeskus Panagia 28.7.2017