Pyhittäjä Paisios ja elefantin hammas

 

Elefantin hammas

Joskus Panagudaan meni eräs pappi sisarenpoikansa kanssa, jolla riippui kaulassaan elefantin hammas. Pappi oli monta kertaa neuvonut häntä ottamaan pois elefantin hampaan ja laittamaan uudelleen ristin kaulaansa, mutta lapsi ei tahtonut. Kun siis kaikki olivat istumassa piha-arhontarikissa, isä Paisios alkoi kääntelehtiä istuimellaan ikään kuin haluten jotakin.

– Mitä te tahdotte, Vanhus? he kysyivät häneltä.

– Niin kauan olen etsinyt jotakin, hän vastasi, ja nyt sen löysin…

– Mikä se on, Vanhus; mitä te tahdotte?

– Katsokaa, tuo hammas se on, hän vastasi näyttäen lapsen korua.

– Minä annan sen teille, lapsi sanoi ja alkoi ottaa sitä kaulastaan.

– Ei, miten voisin ottaa sen, Vanhus jatkoi, koska se on sinun.

– Minä annan sen teille, lapsi sanoi itsepintaisesti, ja otti sen heti kaulastaan ja antoi sen hänelle.

– Tiedätkö, mitä varten tahdon sen? hän sanoi sitten hymyillen lapselle. Täällä käy villisikoja ja yksi niistä on hampaaton; siksi haluan sen.

Lapsi nauroi ja kotiin palattuaan ripusti taas ristin kaulaansa.

 
 

 

 

 

 

 

Lähde:

Surotin luostarin julkaisema pyhittäjä Paisioksen elämäkerta

(suom. Hannu Pöyhönen)