Pyhä Paisios: "Hän avasi jalallaan jopa kirkon oven!"
Poiminta Vanhus Paisios Athosvuorelaisen keskusteluista kootusta kreikankielisestä kirjasta ”Hengellinen taistelu” (s. 45–47), lainattu nettilehti Vima Orthodoksias 12.12.2021 kautta. Käännös: Hannu Pyöhönen.
Muistan, miten meillä yhteiselämäluostarissakin oli eräs munkki, joka maallikkona oli pormestari. Hänet laitettiin lukijaksi, koska hän oli sivistynyt. Hän oli luostarissa monet vuodet ja tunsi inhoa paikkaa kohtaan.
Hän ei koskaan koskettanut ovenripaa! Hän avasi oven jalallaan tai työnsi kyynärpäällään salpaa ja puhdisti sen jälkeen spriillä hihansa, joka oli koskettanut sitä! Hän avasi jalallaan jopa kirkon oven! Ja vanhetessaan Jumala salli matojen pesiytyvän hänen jalkoihinsa, erityisesti siihen, jolla hän tapasi avata ovet. Olin sairaanhoitajana toimivan munkin apulaisena, kun hän tuli luostarin sairaalaan ensi kertaa jalka kääreessä.
Sairaanhoitajamunkki käski minun avata kääreen ja meni itse noutamaan sideharsoa. Kun avasin kääreen, mitä näinkään! Oi, voi, jalka oli täynnä matoja! Sanoin hänelle: ”Mene merenrantaan ja pese siellä jalkasi, jotta madot lähtisivät, ja tule sitten, niin vaihdetaan side.” Millaiseen tilaan hän olikaan päätynyt ja millaisen rangaistuksen saanut! Menin täysin sanattomaksi. Sairaanhoitajamunkki sanoi minulle: ”Tajusitko, mistä tuo johtuu?”Sanoin hänelle: ”Tajusin. Siitä, että hän avaa oven jalallaan!”
– Vanhus, jatkoiko hän tuossa tilassa ollessaan oven avaamista jalallaan?
– Jatkoi, jalallaan hän sen avasi! Ja hän oli sentään elänyt pitkään munkkina!
– Eikö hän ymmärtänyt asiaa?
– En tiedä. Menin tuon jälkeen Stomion luostariin Konitsaan. Kukapa tietää, millainen oli hänen kuolemansa! Ja siellä yhteiselämäluostarissa saatoit nähdä, miten jotkut nuoret munkit menivät syömään vanhojen munkkien lautasilleen jättämiä tähteitä saadakseen näin siunauksen itselleen! He kokosivat ruuantähteet talteen. Jotkut toiset puolestaan saattoivat suudella ovenripaa, koskapa Isät olivat koskettaneet sitä, mutta tuo munkki ikoneita kunnioittaessaan sen sijaan kosketti niitä hädin tuskin viiksillään… Ja mitä viikset sitten saivatkaan kokea spriikäsittelyssä!
– Vanhus, kun jotakin tuollaista tehdään pyhien asioiden kohdalla, eikö se ole epähurskasta?
– Juuri tuolla tavoin harhapolulle lähetään ja sitten edetään pidemmälle. Hän päätyi siihen pisteeseen, ettei uskaltanut suudella ikoneita, kun pelkäsi hänen edellään niitä suudelleen kenties sairastavan jotakin!
– Pitääkö siis ihmisen olla kiinnittämättä asioihin huomiota, jottei tuntisi inhoa?
– Millaista roskaa ihmiset huomaamattaan syövätkään! Mutta jos ihminen tekee ristinmerkin, kärsiköön vaikka pelosta yleisesti tai sairauden pelosta erityisesti, Kristus auttaa häntä. Kuinka monet eri tavoin sairaat käyvätkään majallani! Ja jotkut sydämeltään yksinkertaiset tekevät ristinmerkin, ottavat portille panemani mukin ja juovat siitä vettä, nuo rukat. Ne taas, jotka pelkäävät, eivät siihen koske.
Joitakin päiviä sitten luokseni tuli eräs mies, jolla oli merkittävä asema eräässä virastossa. Niin paljon tuo onneton pelkää mikrobeja, että hänen kätensä ovat tulleet aivan valkoisiksi, kun hän puhdistaa niitä spriillä. Hän hinkkaa spriillä autonsakin! Minun kävi häntä kovasti sääliksi! Tiedätkö, millaista on istua tuollaisella paikalla ja toimia noin? Annoin hänelle lukumin, mutta hän ei ottanut sitä, koska minä olin koskenut siihen. Mutta vaikka se olisi ollut laatikossakin, hän ei olisi silloinkaan ottanut sitä, sillä hän olisi ajatellut jonkun toisen panneen sen sinne käsillään. Otin lukumin, hieroin sitä hänen kenkiinsä ja söin sen. Tein hänelle muutakin sellaista, joka sai hänet kauhistumaan, vapauttaakseni häntä vähän tuosta hänen pelostaan.
Katsohan, tänäänkin tänne tuli nuori nainen, jolla oli sairauden pelko. Sisään astuessaan hän ei ottanut siunausta siitä pelosta, että mikrobit tarttuisivat, ja lähtiessäänkään hän ei liioin ottanut siunausta. Hän sanoi minulle: ”En suutele kättäsi, sillä pelkään mikrobitartuntaa!” Mitäpä siihen sitten sanot? Noin he tekevät elämästään sysimustan.
Taittovaiheeseen etenevästä suomennetusta kirjasta ”Enkelielämästä. Pyhän Paisios Athosvuorelaisen kirjeitä Surotin luostarin nunnille”:
”Ne, jotka pelkäävät kuolemaa ja rakastavat tyhjänpäiväistä elämää, pelkäävät jopa mikrobeja. Sen seurauksena arkuus saa heistä aina voiton ja pitää heidät aina tässä hengellisen kuolleisuuden tilassa.
Urheat ihmiset eivät koskaan pelkää kuolemaa, sen tähden he kilvoittelevatkin kunniantuntoisesti ja itsekieltäymystä harjoittaen. Ja koska he pitävät kuolemaa silmiensä edessä ja ajattelevat sitä päivittäin, he valmistautuvat siihen yhä hengellisemmin ja kilvoittelevat yhä urheammin. Näin he voittavat kaiken, mikä on tyhjänpäiväistä, ja elävät ikuisuudessa jo nyt kokien paratiisillista iloa.”
”Kun kuljet sairaalan ohi, tee kolmesti ristinmerkki: kerran sairaiden puolesta, kerran heidän seuranaan sairaalassa olevien läheisten puolesta ja kerran itsesi puolesta, kun et ole siellä ja saat olla terveenä.”
- Pyhä Paisios Athosvuorelainen
(Käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen)
