Nöyryys, joka ”pakotti” Taivaan puhumaan

 
Tämä tapaus sattui eräässä Pohjois-Kreikan Makedonian maakunnan naisluostarissa.
 
 
 
 
Eräänä iltapäivänä nunnat olivat juuri lopettaneet aterian. Ruokailun päätyttyä trapesasta vastaava nunna ja hänen apulaisensa alkoivat kerätä lautasia ja veivät ne keittiöön tiloja toisiinsa yhdistävän aulan kautta.
Jokin hetki aulasta kuului kova rysähdys; yksi tarjotin oli pudonnut ja kaikki lautaset olivat menneet sirpaleiksi marmorilattialle. Igumenia, joka oli lähtenyt trapesasta, meni heti katsomaan, mitä oli tapahtunut. Hän näki erään sisaren yksin kumartuneena kokoamassa astioiden sirpaleita. Hyvin ankaraan sävyyn hän sanoi: ”Sinäkö tuon teit?” Sisar vastasi: ”Siunaa ja anna anteeksi!” Niin igumenia sanoi hänelle: ”Huomenna, sunnuntaina, sinä ET osallistu Ehtoolliseen ja saat luvan tehdä 500 täyttä maahankumarrusta!” Sisar vastasi: ”Kuten siunaatte”, ja alkoi taas koota sirpaleita ja siivota lattiaa.
 
Seuraavana päivänä, sunnuntaina, aamupalveluksen alusta aina Liturgian loppuun asti tuo sisar oli polvillaan ja hänen silmistään valuivat runsaat kyyneleet. Kun Liturgia alkoi, hän painoi päänsä maahan kostuttaen sen kyynelillään. Tässä asennossa hän oli aina siihen saakka, kunnes Liturgia päättyi.
 
Kun igumenia lähti kirkosta viimeisenä, hän huomasi nunnan, joka oli yhä kumartuneena maahan, lähestyi häntä ja tiedusteli, mistä oli kysymys. Nunna pysyi vaiti, mutta igumenian itsepintaisuuden vuoksi vastasi hänelle epäröiden ja arasti, että sillä hetkellä, kun sisaret osallistuivat Kristuksen Ruumiiseen ja Vereen, hän oli kohottanut päätään äkillisesti ja Ehtoollislahjojen palanen oli lähtenyt pyhästä ehtoollislusikasta ja lennähtänyt hänen suuhunsa. Silloin igumenia kysyi häneltä: ”Kuka sisarista oli sillä hetkellä osallistumassa Ehtoolliseen, kun tapaus sattui?” Nunna painoi päänsä alas ja sanoi hyvin epäröiden sisaren nimen.
 
Vastauksen kuultuaan igumenia jatkoi: ”Nyt tämän tapahtuneen ihmeen edessä ja Pyhän Jumalan nimessä sanot minulle, mitä eilen tapahtui; kerro minulle koko totuus!” Niin nunna ryhtyi puhumaan: ”Kun lähdin trapesasta täyden lautastarjottimen kanssa ja olin aulassa, tuo nimenomainen sisar tuli ja töytäisi minua kaksin käsin, niin että sen seurauksena sattui tuo vahinko.”
 
Tämän jälkeen igumenia kutsui luokseen tuon toisen sisaren ja kysyi: ”Ole hyvä ja sano minulle, mitä sinä tänään sait Ehtoolliselle mennessäsi?” Ja hän vastasi: ”En mitään; pyhä ehtoollislusikka oli tyhjä...”
 
Näin Jumala paljasti yliluonnollisesti totuuden palkiten sisaren pyhän nöyryyden ja eväten Armon tuolta toiselta.
 
 
Kirjasta Protopresviterou Stefanou Anagnostopoulou, Empeiries kata tin Theia Leitourgia, jota lainattu nettilehti Vima Orthodoksian 5.9.2022 kautta; käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen)