Metropoliitta Ambrosius: Ilosanoman kappelin vihkiminen, Lammi 24.8.2017

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Iloitsemme siitä, että pyhän pappismartyyrin, apostolienvertaisen Kosmas Aitolialaisen juhlapäivänä olemme täällä Athos-yhteisön tiloissa ylistämässä Jumalaa, kiittämässä hänen suurista lahjoistaan. Ennen kaikkea tänään kiitämme pyhän Kosmaksen esirukouksista ja siunauksista.

Samalla olemme saaneet vihkiä tämän uuden kappelin Ilosanoman kappeliksi. Ilosanomahan liittyy siihen, kun enkeli Gabriel ilmestyi neitsyt Marialle ja ilmoitti että hän on synnyttävä pojan, Jeesuksen Kristuksen. Samalla kiitämme siitä, että tämä yhteisö on ahkeruudella ja paljon vaivaa nähden saanut aikaan tämän pyhän kappelin.

Päivän evankeliumi, joka juuri luettiin, on Markuksen evankeliumin alusta. Siinä kerrotaan miten Simon Pietarin anoppi oli sairaana, ja kuinka Jeesus hänet rukouksella paransi.

Tämä evankeliumi on meille Jumalan suurta pelastushistoriaa, sitä todellisuuden syvintä ydintä, joka Jeesuksessa Kristuksessa tuli meidän keskellemme ja jota pyhä kirkko jatkaa Kristuksen mystisenä ruumiina oman hengellisen työnsä kautta ihmisten keskellä myös tässä ajassa.

Kun muistelemme pyhää Kosmasta, ymmärrämme että hänen voimansa, viisautensa ja hengellinen kutsumuksensa välittivät samaa hengellistä rikkautta jota Jeesus omana aikanaan jakoi. Kosmas ja hänen hengelliset lahjansa eivät kuitenkin olleet hänen omassa persoonassaan, vaan siinä, että hän aidosti ja nöyrästi oli osallisena – hän partisipoi – Kristuksen työstä. Hän oli Kristuksen uskollinen välikappale.

Hän oli kilvoitellut 17 vuotta ensin Athos-vuorella, mutta siellä ollessa hän sai kutsun lähteä luostarin ulkopuolelle auttamaan ihmisiä Kristuksen voimassa ja Hengen johdatuksessa. Hän ei ollut mikään besserwisser. Hän ei ollut liikkeellä oman viisautensa tähden, vaan hän välitti Kristuksen voimaa. Hän teki kirkon työtä perustamalla esimerkiksi 200 koulua. Erityisen tärkeää olivat hänen karismaattiset lahjansa, kuten – parantamisen ja selvännäkemisen armolahja. Hän teki työtään evankeliumin rakkaudella. Hän omassa elämänkerrassaan, jonka tämä yhteisö on julkaissut jo 15 vuotta sitten, opettaa ja välittää myös meille Suomessa sitä kristillistä elämänasennetta jota meiltä jokaiselta odotetaan.

Hän sanoi muun muassa: ”rakastakaa vihollisianne, antakaa anteeksi, syöttäkää ja juottakaa”. Monet hänen parantamisihmeensä ja auttamisen kohteensa tapahtuivat tuon ajan vallanpitäjien – turkkilaisten – keskuudessa eri puolilla Kreikkaa. Tämä tarkoitti ja merkitsi hengellistä syvyysulottuvuutta ja arvokkuutta, sellaista asennetta jossa hän kristillisellä mielenlaadulla arvosteli vain itseään ja omia heikkouksiaan, eikä ollut valmis osoittamaan sormella muita.

Hänen tiensä yli 200 vuotta sitten, 1700-luvun loppupuolella, johti marttyyriuteen. Rohkeasti hän todisti Kristuksen evankeliumista välittäen ihmisille apua, toivoa ja pelastusta. Hän kantoi ristinsä nurkumatta, hän ei sälyttänyt sitä muille. Hänen hengellinen perintönsä elää voimakkaana ei vain Kreikassa, vaan myös meillä täällä Suomessa. Tämä Athos-yhteisö omalta osaltaan on merkittävällä tavalla edustamassa pyhän Kosmaksen perintöä, hänen hengellistä kokemusmaailmaansa, opetuksiaan ja samaa kristinuskon syvintä eetosta meille tänäänkin.

Pyhän Kosmaksen perintöä seuraten saamme omassa hengellisessä elämässämme, ja omassa seurakunnassamme rohkeasti kulkea eteenpäin silloin kun on kaikki hyvin ja silloin kun on vastoinkäymisiä. Tässä hengellisessä rikkaudessa, jota Kristus meille pyhien ihmisten – myös Kosmas Aitolialaisen – kautta välittää, on myös meidän voimavaramme ja meidän tulevaisuutemme.