Pyhä Paisios: Pyhästä Iisak Syyrialaisesta

Paljon vääryyttä kärsinyt pyhä

 

Istuessaan kivipenkillä Stavronikitan luostarin ulkopuolella Vanhus keskusteli pyhiinvaeltajien kanssa. Eräs teologi puolsi väitettä, että abba Iisak Syyrialainen olisi ollut nestoriolainen. Hän toisteli näitä valitettavia länsimaisia käsityksiä.

 

Isä Paisios yritti vakuuttaa hänelle, että Iisak Syyrialainen ei ainoastaan ollut ortodoksi vaan myös pyhä ihminen ja että hänen askeettiset kirjoituksensa sisältävät paljon armoa ja voimaa, mutta vakuuttelut menivät hukkaan. Teologi pysyi itsepäisesti näkemyksissään. Vanhus lähti majalleen suruissaan ja rukoillen.

 

Kun hän oli edennyt vähän matkaa ja saapui kohtaan, jossa kasvaa suuri plataani, "hänelle tapahtui jotain", kuten hän kuvasi haluamatta tarkemmin selittää, mistä oli kysymys. Erään todistuksen mukaan hänelle ilmestyi pyhittäjäisien joukko, joka kulki hänen edestään. Yksi heistä pysähtyi ja sanoi hänelle: "Minä olen Iisak Syyrialainen. Olen kaikessa ortodoksi. Alueellani vaikutti todellakin Nestorioksen harhaoppi, mutta minä taistelin sitä vastaan." Meidän ei ole mahdollista varmistaa eikä hylätä tämän todistuksen luotettavuutta. Kuitenkaan ei ole mitään epäilystä siitä, että se jokin, mikä Vanhukselle tapahtui, oli yliluonnollinen tapahtuma, joka antoi täysin selvästi hänelle ilmoituksen abba Iisakin ortodoksisuudesta ja pyhyydestä.

 

Pyhän Iisakin askeettisia kirjoituksia hän piti petinsä pääpuolessa ja tutkiskeli niitä jatkuvasti. Erään kuuden vuoden ajanjakson ne olivat hänen yksinomaisena hengellisenä lukemisenaan. Hän luki yhden virkkeen ja palautti sen päivän aikana useasti mieleensä, tutkisteli sitä syvältä ja käytännössä, "kuten eläimet märehtivät ruokaansa", kuten hän asian ilmaisi. Hän jakoi siunauksena kokoelmaa abba Iisakin opetuksia johdattaakseen niiden tutkisteluun. Hän uskoi, että "abba Iisakin askeettisten kirjoitusten tutkistelu auttaa paljon, sillä se ohjaa jokaista ymmärtämään elämän syvemmän tarkoituksen sekä auttaa Jumalaan uskovaa ihmistä karkottamaan kaikenlaiset pienet ja suuren kompleksit, jos hänellä sellaisia on. Abba Iisakin teokset muuttavat niitä vähänkin tutkiskelevan sielun monilla vitamiineillaan."

 

Hän suositteli myös maallikoille pyhän Iisakin lukemista, mutta vähän kerrallaan, jotta luettu tulisi omaksutuksi. Hän sanoi, että abba Iisakin kirja vastaa arvoltaan kokonaista kirjahyllyä kirkkoisien teoksia.

 

Isä Paisios luki kirjaa pyhän Iisakin ikonin alla. Ikonissa pyhä pitää kädessään sulkakynää ja kirjoittaa. Kirjaan isä Paisios oli tehnyt lisäyksen: "Isäni, anna minulle kynäsi, jotta alleviivaisin koko kirjasi." (Koko teksti on siis alleviivaamisen arvoinen.)

 

Vanhus ei ainoastaan tutkiskellut abba Iisakia, vaan myös suuresti kunnioitti ja osoitti hänelle erityistä arvostusta pyhien joukossa. Pienen pyhän pöydän päällä "Panagoudan" keljassa (johon hän meni myöhemmin), yksi viidestä tai kuudesta ikonista oli pyhittäjä Iisakin. Rakkaudesta ja kunnioituksesta pyhää kohtaan hän antoi tämän nimen eräälle suureen skeemaan vihitylle munkille. Omalla päätöksellään hän juhli pyhän muistoa 28. päivänä syyskuuta kokoöisellä jumalanpalveluksella. Eräässä näistä kokoöisistä palveluksista hänet nähtiin luomattomassa valossa, ylentyneenä ja muuttuneena. Aikaisemmin, kun pyhää Iisakia juhlittiin yhdessä pyhän Efraim Syyrialaisen kanssa, vanhus oli lisännyt tammikuun Mineaan 28. päivän kohdalle, jossa lukee "saman kuun 28. päivänä, pyhittäjäisämme Efraim Syyrialaisen muisto", seuraavan: "ja Iisakin suuren hesykastin...."

 

 

 

 

 

 

 

Käännös: Heikki Alex Saulamo

Lähde:/Ieromona/xou ISAAK, BIOS GERONTOS PAISIOU TOU AGIOREITOU, AGION OROS 2004), 247-249.

(Pappismunkki Iisak: Vanhus Paisios Pyhävuorelaisen elämä). Ilmestynyt myös englanniksi: "Isaac, Hieromonk: Elder Paisios of Mount Athos".