Karakalloksen luostari
Karakalloksen luostari sijaitsee keskellä vehmasta metsämaisemaa 200 metrin korkeudella merestä, Suuren Lavran ja Ivironin välimaastossa. Se on pieni, viehättävä ja rauhallinen luostari, joka on pyhitetty apostoleille Pietarille ja Paavalille. Hierarkkisessa järjestyksessä se on 11. Johtajana on toiminut vuodesta 1981 alkaen arkkimandriitta Filotheos. Munkkeja luostarissa on noin 50, joista yksi on suomalainen, isä Prodromos.
Historiasta
Kirjallisten lähteiden perusteella luostari on ollut olemassa todistettavasti jo vuonna 1018. Sen nykyinen nimi juontunee Bysantissa tunnetusta Karakallosten suvusta, johon luostarin perustaja on saattanut kuulua. Luostari on joutunut kärsimään monista merirosvojen ja latinalaismielistenkin hyökkäyksistä 1200- ja 1500-luvulla mutta on aina toipunut niistä Bysantin, Valakian ja Georgian hallitsijoiden ja ylimysten, Konstantinopolin patriarkkojen ja myös Athoksen Protosten lahjoitusten ja toimenpiteiden turvin. Suurimpaan kukoistukseensa luostari nousi 1700-luvulla, jolloin siellä erään asiakirjan mukaan oli jopa 500 munkkia. Kukoistus näkyy myös siinä, että luostari pystyttiin palauttamaan koinobioksi vuonna 1813.
Kreikan itsenäistymistaisteluiden alettua ja Turkin sotajoukkojen saavuttua Athokselle Karakallos joutui taas keskelle monia vaikeuksia, koska se oli tukenut itsenäistymispyrkimyksiä. Myöhemmin Karakallosta ovat koetelleet tulipalot. Luostarin etelä- ja itäsiipi paloivat vuonna 1875 ja vuonna 1988 paloivat pohjoissiiven 3 kerrosta, muun muassa vierasmaja, jotka tosin nekin on nyt kunnostettu.
Pihapiiristä
Pihan keskellä oleva tunnelmallinen pääkirkko on vuodelta 1563, joskin siihen on myöhemmin lisätty kellotorni (1710) ja ulkonarteks (1714). Kirkkosalin seinämaalaukset ovat vuodelta 1716, sisänarteksin vuodelta 1750 ja ulkonarteksin puolestaan joko vuodelta 1763 tai 1767. Kirkon merkittävin yksittäinen esine on vasemmanpuoleisessa ikonitelineessä oleva pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin ikoni, joka on maalattu vuonna 1640. Se on säilynyt vaurioitta monissa tulipaloissa ja on ihmeitätekevä. Myös sen vieressä oleva Jumalanäidin ikoni on ihmeitätekevä, joskaan ei ole kovin vanha eikä sillä ole mitään erityistä nimeä. Kirkon ikoneista kannattaa mainita vielä ikonostaasissa oleva kahdentoista apostolin ikoni, joka on kuuluisan athoslaisen maalarin Dionysios Furnaslaisen työ vuodelta 1722.
Kirkkosaliin liittyy muutama mielenkiintoinen tositarina. Sen suuri kattovalaisin riippui alun perin kupolin keskipisteestä, kuten voidaan havaita Kristus Kaikkivaltiaan kaulassa olevasta pienestä reiästä. Kiinnitystä muutettiin sen jälkeen, kun luostarin pyhä uusmarttyyri Gedeon kuuli Kristuksen puhuvan hänelle kupolissa olevan kuvansa kautta. Vuonna 1859 valmistuneen marmorilattian teossa puolestaan oli suuria vaikeuksia, koska luostarissa ei ollut käyttöön sopivaa liimaa. Silloin eräs munkeista näki unessa, että luostarin rantaan oli ajautunut valas. Kun isät laskeutuivat merelle, he huomasivat todella niin käyneen ja valmistivat valaan rasvasta marmorien kiinnittämiseen tarvittavan liiman! Valaan leukaluut ovat yhä nähtävissä luostarin museossa.
Karakalloksen pitkänmallinen, melko vaatimaton mutta kodikas trapesa vuodelta 1876 sijaitsee kirkon eteläpuoleisen siiven alakerrassa. Vastapäätä kirkkoa on luostarin massiivinen puolustustorni, joka on Athoksen suurin (korkeus 28 m, pituus 10 m ja leveys 8,80 m). Tornissa on 6 kerrostasannetta, joista ylimmässä on Herran äidinäidille Annalle pyhitetty kirkko. Luostarimuurien sisäpuolella on myös 5 muuta sivukirkkoa, joista yksi on omistettu pyhälle Gedeonille. Sisääntulokäytävän yhteydessä puolestaan on Karakalloksen pieni myymälä.
Mentäessä luostarimuurien ulkopuolelle heti oikealla ovat luostarin viljelysmaat ja vähän kauempana samalla puolella on luostarin hautausmaa. Hautausmaan kirkko on vuodelta 1768 ja se on omistettu Kaikkien Pyhien muistolle. Vielä kauempana oikealla, korkeahkon kummun päällä, on upouusi ja kaunis Pyhien arkkienkeleiden kirkko, joka on rakennettu erään ateenalaisen pariskunnan lahjoitusvaroin heidän edesmenneiden vanhempiensa muistoksi.
Karakalloksesta johtaa tunnelmallinen metsäpolku Filotheoksen luostariin, jonne meno kestää puolisen tuntia. Polku on merkitty ja se lähtee luostarin kivetyn esipihan perukoilta loivasti vasempaan nousten heti ylös ja johtaen sitten autotien halki metsään.
Karakalloksen satama sijaitsee jo varsin kaukana. Sataman läheisyydessä on luostarille kuuluva luonnonkivistä rakennettu puolustustorni, joka on ulkoapäin säilynyt erittäin hyvässä kunnossa ja jota pidetään kenties Athoksen kauneimpana lajissaan. Puolustustorni on todennäköisesti Bysantin jälkeiseltä ajalta.
Muuta
Karakalloksessa kilvoitteli 35 vuotta uusmarttyyri Gedeon (k. 1818), jonka elämäkerta on poikkeuksellisen vaikuttava. Merkittäviä myöhemmän ajan hahmoja ovat muun muassa igumeni Kodratos (k. 1940), papa-Mathaios (k. 1985) ja pappismunkki Markellos (k. 2007).
Luostarin aarteita ovat palanen Herran Eläväksitekevää Ristiä, apostoli Bartholomeoksen pääkallo sekä Johannes Kastajan ja uusmarttyyri Gedeonin pyhäinjäännökset. Luostarin kirjastossa on 279 käsikirjoitusta, joista 42 ovat pergamentteja. Vanhin käsikirjoitus on 800-luvulta.
