Pyhän Annan skiitta
Pyhän Annan skiitta, joka sijaitsee jyrkällä rinteellä niemimaan lounaisosassa, on Pyhän Vuoren skiitoista suurin ja vanhin. Se on idiorytminen ja kuuluu Suuren Lavran alaisuuteen. Skiitalla on maineikas menneisyys, sillä se on kasvattanut Kirkolle neljätoista nimeltä tunnettua pyhää.
Historiasta
Arkeologisten löydösten perusteella skiitan paikalla tiedetään asuneen askeetteja jo vuonna 1007. Sen nykyisen sataman lähettyvillä oli myös Vuleftirian nimellä tunnettu luostari, joka mainitaan eräässä vuoden 1010 asiakirjassa. Sinne muutti myös pyhää Athanasios Athoslaista Suuren Lavran igumenina seurannut Eustratios parannuttuaan hänen kauttaan ihmeellisesti vaikeasta munuaissairaudestaan. Koska luostari sijaitsi aivan meren rannalla, se joutui kärsimään jatkuvista merirosvojen hyökkäyksistä, minkä takia 1300-luvulla sen viimeinen johtaja pyhä Gerontios siirtyi veljestönsä kanssa kilvoittelemaan ylemmäs. He eivät kuitenkaan halunneet rakentaa sinne luostariaan uudelleen, vaan tyytyivät erillisiin majoihin. Ilmeisenä merkkinä päätöksen siunauksellisuudesta pyhän Gerontioksen majan pihapiiriin puhkesi pyhä lähde, jonka vesi on virrannut tasaisesti siitä saakka.
Ensi vaiheessa uutta luostariasumusta kutsuttiin ”Lavran skiitaksi” siitä yksikertaisesta syystä, että se oli Suuren Lavran ja samalla koko Pyhän Vuoren ensimmäinen skiitta. Kilvoittelijoiden määrä skiitalla kuitenkin kasvoi koko ajan ja tämän myötä myös paikan merkitys. Niinpä Suuren Lavran veljestöön liittynyt entinen Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Dionysios IV Vardalis rakennutti skiitalle kirkon vuonna 1680. Hänen ansiotaan on myös, että Provatan alueella asuva pappismunkki Daniel suostui lahjoittamaan skiitalle pyhän Annan pyhäinjäännöksen, Herran äidinäidin vasemman jalkaterän. Tämän tapahtuman jälkeen skiittaa alettiin yleisesti nimittää Pyhän Annan skiitaksi.
Kirkon rakentamisen ja pyhäinjäännöksen saamisen seurauksena skiitta kasvoi nopeasti entisestään, niin että kirkko jäi pian pieneksi. Aluksi sitä laajennettiin vuonna 1728, mutta jo vuosina 1752–55 se rakennettiin lahjoitusvaroin perusteellisesti uudelleen entistä suurempana. Koska tila ei sallinut kirkon pidentämistä, sitä jouduttiin leventämään suhteettoman paljon, niin että muun muassa kuoroaitiot muodostuivat valtaviksi. Koritsasta kotoisin olevat ikonimaalarit Athanasios ja Konstantinos maalasivat uusittuun kirkkoon freskot vuonna 1757. Mittasuhteista johtuen kirkkosalin kuvaohjelma on poikkeuksellinen, joskin myös monet sisänarteksin pyhistä ovat hyvin harvinaisia.
Turkkilaisvallan aikana Pyhän Annan skiitta kunnostautui marttyyrien kouluna, jossa heitä valmennettiin edessä oleviin koitoksiin. Monet muslimeiksi kääntyneistä halusivat näet Kirkon yhteyteen palatessaan mennä katumuksensa merkiksi todistamaan uskostaan sille paikkakunnalle, jossa olivat luopuneet Kristuksesta. Nimeltä tunnettuja skiitan uusmarttyyreita ovat Makarios (k. 1590), Nikodemos (k. 1722), Kosmas (k. 1760), Luukas (k. 1802), Ilarion (k. 1804), Niketas (k. 1809), Daavid (k. 1813), Pavlos (k. 1818) ja Nektarios (k. 1820). Uusmarttyyreiden maineikkaana valmentajana kunnostautui erityisesti Pyhän Annan skiitan pappismunkki Vissarion 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa.
Viime vuosisadalla Pyhän Annan skiitalle kunniaa tuottivat muun muassa pyhän Nektarios Eginalaisen oppilas pyhä Savvas Uusi eli Kalymnoslainen (1862–1948), joka kanonisoitiin vuonna 1992, ja vaikuttava amerikankreikkalainen pappismunkki Joakim (1895–1950), josta arkkimandriitta Kerubimin kertoo laajasti kirjassaan Aikamme athoslaisia hahmoja I. Myös meidän aikanamme elänyttä Pyhän Annan skiitan rippi-isää pappismunkki Anthimosta (1913–1996) pidetään hyvin pyhittyneenä.
Skiitasta ja sen majoista
Vaikka Pyhän Annan skiitalle voi saapua kävellen sekä pohjoista että idästä, useimmiten sinne tullaan laivalla. Satamasta johtavat kivetyt portaat pääkirkkoon, jonka yhteydessä idiorytmisten skiittojen tapaan on myös vierasmaja ja trapesa. Nousu on melko raskas, sillä korkeusero on noin 320 metriä, ja vie aikaa tunnin verran. Porrasaskelmia sanotaan olevan 1.500.
Kirkko, trapesa, vierasmaja ovat siis yksi kokonaisuus, jossa vieraat majoitetaan ja ruokitaan. Tämä rakennusryhmä on kunnostettu vuonna 2000. Siihen liittyy melko laaja pihamaa, jolta on hienot näkymät skiitalle ja alhaalla levittäytyvälle merelle. Pääkirkon takana hieman ylempänä vasemmalla on hautausmaan kirkko, joka on rakennettu vuonna 1729 ja pyhitetty Jumalanäiti elävöittävä lähde-ikonin muistolle.
Skiitan majat, joita on 51 ja joista noin 35 ovat asuttuja, ovat kuin siroteltuina vuoren rinteille sinne tänne. Ylinnä oleva maja sijaitsee 450 metrin korkeudella, mikä entisaikaan tiesi suurta vaivaa kuljetettaessa tavaroita satamasta, koska kantojuhtia ei käytetty eikä teitä ole vieläkään. Useimmissa majoissa on oma kirkko ja pieni kasvimaa. Veden runsaudesta johtuen skiitalla kasvatetaan myös oliiveita, sitruunoita ja appelsiineja. Pyhän Annan skiitalla kasvaa lisäksi harvinainen ruokokasvi, jota tavataan lähinnä vain paikoittain Itä-Aasiassa. Pyhällä Vuorella sitä kutsutaan sen siementen vuoksi Jumalanäidin kyyneleiksi, muualla sen sijaan Jobin kyyneleiksi (Coix Lacryma). Sen kovista siemenistä Athoksen munkit valmistavat kuuluisiksi tulleita rukousnauhoja. Kerrotaan, että kasvi on Jumalanäidin lahja eräälle Pyhän Annan skiitan munkille, joka ei muulla tavoin pystynyt elättämään itseään.
Pyhän Annan skiitalla on joitakin arvostettuja ikonimaalaamoja, kuten Kartsonasten, Ananeosten ja Theofileoslaiset keljat, joista ensimmäisen pihaa kaunistaa varsin iso ja komea tiilikirkko. Viimeksi mainitun keljan pitkälti yli 100-vuotiaaksi elänyt perustaja Theofilos (k. 1918) oli ankara kilvoittelija, joka nukkui 20 vuoden ajan vain tunnin vuorokaudessa. Hänen romanialaissyntyinen oppilaansa Nektarios Angelofonos eli ”Enkeliääninen” siirtyi Pyhän Annan skiitalta Viglaan Pyhän Johannes Kastajan skiitalle onnistuen hankkimaan sille Lavralta skiitan aseman. Kahdentoista apostolin majalle asettunut Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Kyrillos V (k. 1775) puolestaan perusti Pyhälle Vuorelle Athonias-koulun.
Muuta
Pyhän Annan skiitan ehdoton aarre on Herran äidinäidin vasen jalkaterä, jota pidetään hyvin ihmeitätekevänä erityisesti lapsettomuustapauksissa. Skiitalla on myös palkattaparantajien Panteleimonin, Kosmaan ja Damianoksen, pappismarttyyri Haralampeksen sekä uusmarttyyreiden Nektarioksen, Makarioksen, Ignatioksen, Euthymioksen ja Akakioksen pyhäinjäännöksiä. Kaikkia näitä säilytetään täälläkin pääkirkossa.
Skiitan aiemmin mainittujen merkkihenkilöiden joukkoon voisi vielä liittää pappismunkit Euthymioksen (k. 1801) ja Agathangeloksen (k. 1871), jotka molemmat kutsuttiin aikanaan Esfigmenoksen luostariin johtajiksi. Skiitan uusmarttyyri Daavid taas on jättänyt nimensä Athoksen historiaan myös rakentamalla keräysvaroilla Athosvuoren huipulla olevan Kristuksen kirkastumisen kirkon.
Sen, joka haluaa nähdä Pyhän Vuoren eteläkärjen seutuja, kannattaa matkata jalkaisin Pyhän Annan skiitalta Pyhän Johannes Kastajan skiitalle, sillä polku maisemineen on äärettömän kaunis.
