Pyhän Panteleimonin luostari

Pyhän Panteleimonin luostari sijaitsee niemimaan länsipuolella vähän ennen Dafnia. Se on vaikuttava näky erityisesti Ouranoupoliksesta laivalla tultaessa, kuin maisema satukirjasta. Alueen ilmasto on parhaita Athoksella, ja luostarin piha ja ympäristö ovat paratiisillisen kauniit.

Pyhä Panteleimon on venäläinen luostari, ”Rossikon”, ja Pyhän Vuoren hierarkkisessa järjestyksessä 19. Sen johtajana on toimi vuodesta 1979 vuoteen 2016 monien pyhänä pitämä skeema-arkkimandriitta Jeremia, joka siirtyi tuonilmaisiin 22.7./4.8.2016. Luostarin johtajaksi valittiin "kuolemattoman" Igumeni Jeremiaan jälkeen isä Jevlogi.

Munkkeja Pyhän Panteleimonin luostarissa on noviisit mukaanlukien noin 100, joista noin puolet ovat Ukrainasta.

Historiasta

Luostari sijaitsi aiemmin sisämaassa samalla ”leveyspiirillä” noin tunnin kävelymatkan päässä. Sen perustivat alun perin kreikkalaiset munkit 1000-luvulla, ja se tunnettiin ”Thessalonikilaisen luostarina”. Luostari ajautui kuitenkin nopeasti rappiotilaan ja jo seuraavalla vuosisadalla se luovutettiin Ksilurgoksessa kilvoitteleville serbeille ja venäläisille. Vuodesta 1314 lähtien luostari tavataan kaikissa asiakirjoissa jo Venäläisten Pyhän Panteleimonin luostarina tai lyhyemmin Venäläisten luostarina, vaikka sen johto säilyi silti edelleen kreikkalaisten hallussa. Kun Venäjä vuonna 1497 vapautui mongolien vallasta, venäläisten munkkien määrä luostarissa kasvoi voimakkaasti ja ylitti selvästi kreikkalaisten määrän. Seuraavan vuosisadan puolivälin paikkeilla Venäläisten luostarissa oli kuitenkin jostain syystä enää vain murto-osa veljestöstä, ja erilaisten vaiheiden kautta se päätyi 1700-luvun puolivälissä taas muutamalle kreikkalaiselle munkille, jotka päättivät siirtää sen parempana paikkana pitämäänsä meren rantaan.

Kun luostari oli siirretty nykyiseen paikkaansa, sitä alettiin rakentaa ponnekkaasti Moldavian hallitsijan Skarlatos Kallimahiksen ja Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Gregorios V:n avulla. Yhteiselämäluostariksi Panteleimon nimettiin vuonna 1803. Vuodesta 1839 lähtien venäläisten määrä jälleen lisääntyi voimakkaasti, mikä toi monia jännitteitä veljestön elämään. Voimasuhteiden muututtua luostarin ensimmäiseksi venäläiseksi igumeniksi valittiin vuonna 1875 arkkimandriitta Makari, minkä jälkeen luostari on taas ollut tunnustetusti venäläinen.

Kukoistuskauttaan luostari eli 1900-luvun alussa, jolloin siellä oli yli 2.000 munkkia. Pian sen väkilukua kuitenkin verotti venäläisten munkkien keskuudessa Athoksella puhjennut ”Nimen palvojien harhaoppi”, jonka kannattajat vietiin vuonna 1913 tsaari Nikolai II:n lähettämällä sotalaivalla Kaukasukselle, jossa bolshevikit myöhemmin teloittivat valtaosan heistä. Venäjän vallankumouksen seurauksena luostari alkoi hiljalleen rapistua, mitä vielä edisti vuoden 1968 tulipalo, jossa tuhoutui lähes puolet luostarineliöstä. 1990-luvun alussa luostarissa aloitettiin laajamittaiset kunnostustyöt, joiden seurauksena sen rakennukset ovat nyt erinomaisessa kunnossa. Luostari kukoistaa nykyisin myös hengellisesti ja siellä käy paljon erityisesti venäläisiä pyhiinvaeltajia.

Pihapiiristä

Luostarissa on kaksi pääkirkkoa, joissa palvelukset toimitetaan vuoroviikoin: ”kreikkalainen” Pyhän Panteleimonin kirkko luostaripihan keskellä ja ”venäläinen” Jumalanäidin suojeluksen kirkko pohjoissiiven ylimmässä kerroksessa. Alakirkko on ollut toiminnassa vuodesta 1821 ja yläkirkko vuodesta 1858 lähtien. Jumalanäidin paaston aikana päivittäisessä käytössä on myös Jumalanäidin kuolonuneen nukkumiselle pyhitetty kirkko, joka sijaitsee Pyhän Panteleimonin kirkon vieressä vasemmalla eli pohjoisen puolella. Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen kirkon itäpuolella ylempänä oleva suuri kirkko on omistettu pyhälle Mitrofanille. Luostarimuurien sisä- ja ulkopuolella on paljon muitakin sivukirkkoja, yhteensä kaiken kaikkiaan 36.

Pyhän Panteleimonin kirkko on rakenteeltaan perinteinen athoslainen kirkko. Sen kirkkosalin oikeanpuoleisessa ikonitelineessä on isokokoinen ihmeitätekevä suurmarttyyri ja palkattaparantaja Panteleimonin ikoni. Ikonostaasin ylärivissä vasemmalla löytyy myös pyhien Sergei ja Herman Valamolaisten ikoni! Alakirkossa säilytetään pyhän Panteleimonin pääkalloa, joka joskus saatetaan ottaa esille lounaan jälkeen. Myös rakenteeltaan venäläistyyppisessä Jumalanäidin suojeluksen kirkossa on monia pyhäinjäännöksiä, jotka on sijoitettu lippaisiin kuukausittain pyhien muistopäivien mukaan. Yläkirkon ikonostaasin ikonit ovat vaikuttavat, erityisesti Jumalanäidin suojeluksen ikoni. Korkealla ikonostaasin keskellä on ihmeitätekevä Jerusalemilainen Jumalanäidin ikoni, jota pidetään yhtenä luostarin aarteista. Kerroksesta alempana on Pyhän Demetrios Mirhanvuodattajan kirkko, jossa säilytetään valtaosaa luostarin arvokkaista pyhäinjäännöksistä, muun muassa pyhittäjä Siluan Athoslaisen pääkalloa. Viime aikoina pyhäinjäännöksiä on tosin säilytetty – ilmeisesti pohjoissiiven kunnostustöiden takia – suurmarttyyri Panteleimonin äidille Pyhälle Evvulalle omistetussa kirkossa, joka sijaitsee pääkirkkojen välimaastossa, Jumalanäidin suojeluksen kirkkoon johtavien portaiden keskitasanteella. Luostarin pääkirkot ja pyhäinjäännöskirkko kuuluvat yleensä maksuttomaan opastuskierrokseen, joka alkaa puolenpäivän aikaan.

Jumalanäidin Suojeluksen kirkon parvekkeelta avautuvat upeat näkymät luostarin pihapiiriin ja merelle. Kirkkoon johtavien portaiden alapäässä on Jumalanäidin lähde, jonka veden kautta kerrotaan tapahtuneen parantumisihmeitäkin. Keskipihalla vastapäätä Pyhän Panteleimonin kirkkoa on valtava trapesa, joka on rakennettu vuonna 1890 ja johon mahtuu lähes 1.000 ruokailijaa. Sen yllä kohoavassa kellotornissa on yksi maailman suurimmista toimivista kirkonkelloista, painoltaan 14.000 kiloa. Nykyisin kellotorniin johtava ovi on lukittu.

Luostarin porttiholvin yhteydessä on laaja ja valikoimaltaan runsas matkamuistomyymälä. Välittömästi portin oikealla puolella ulos mentäessä on isokokoinen valokuva ihmeestä, joka tapahtui vuonna 1903 luostarin isien jakaessa leipää erakoille. Kun valokuva kehitettiin, siinä näkyi köyhien erakkojen keskellä nunnan asuun pukeutuneen Jumalanäidin hahmo. Tapahtumapaikalle on vastikään pystytetty upea marmorirakennelma, joka muistuttaa athoslaista vedenpyhitysallasta mutta jonka vettä voi vapaasti juoda.

Vierasmaja sijaitsee luostarineliön ulkopuolella rannassa suoraan vastapäätä luostarin pääporttia. Luostarin hautausmaa, joka sijaitsee noin 100 metrin päässä luostarin pääsisäänkäynnistä itään, on tutustumisen arvoinen. Erityisen vaikuttava on luostarin luuhuone, jonka siisteissä rivistöissä olevat pääkallon näkyvät hyvin ikkunankin takaa.

Muuta

Nykyisin Pyhän Panteleimonin luostarissa jumalanpalvelukset toimitetaan yleensä kokonaisuudessaan kirkkoslaaviksi ja venäläisin melodioin. Talvisaikaan luostarin kirkot ovat kosteat ja kylmät, sillä kilvoitussyistä niitä ei lämmitetä toisin kuin Athoksen muissa luostareissa.

Panteleimonin luostarissa kilvoitteli yksi aikamme tunnetuimmista ja rakastetuimmista ortodoksista pyhistä, vuonna 1938 kuollut pyhittäjä Siluan Athoslainen. Pyhä Siluan tuli tunnetuksi oppilaansa arkkimandriitta Sofroni Saharovin kirjoittaman teoksen välityksellä ja hänet kanonisoitiin vuonna 1988. Noin 15 minuutin kävelymatkan päässä pohjoiseen (Kariekseen) johtavan autotien varrella sijaitsee luostarin vanha mylly, jossa pyhittäjä Siluan työskenteli ja jonka kirkossa hänelle ilmestyi Kristus. Panteleimonin luostarissa kuoli vuonna 1867 myös bulgarialainen pappismunkki Anthimos, Kristuksen tähden houkka, josta vanhus Paisios kertoo laajasti kirjassaan ”Pyhän Vuoren isiä ja elämää” (s. 67–75).

Pyhän Panteleimonin ja pyhittäjä Siluanin pääkallojen lisäksi luostarissa on myös evankelista Luukkaan päälaki, monien kirkkoisien kokonaisia luita ja valtavasti pienempiä pyhäinjäännöksiä, joista jotkut ovat jopa apostolien. Luostarin kirjastossa on noin 1.320 käsikirjoitusta, joista 110 ovat pergamentteja. Käsikirjoituksista 600 ovat slaavinkielisiä.

Panteleimonin alaisuuteen kuuluvat Bogoroditsan skiitta ja luostarin alkuperäisellä paikalla sijaitseva Kristuksen ylösnousemukselle pyhitetty ”Vanha Rossikon” (Paleo Rossiko) sekä Ouranoupolista lähellä olevat Nea Thivaida eli ”Uusi Theba” ja Hromitsa, joka on erityisesti viininviljelykseen erikoistunut maatila.