Tuntevatko ihmiset Jumalan Valtakunnassa sukulaisensa ja ystävänsä?
Kreikkalainen Konstantinos Simpoura kirjoittaa eräässä blogikirjoituksessaan:
Kerran kysyin edesmenneeltä Arizonan vanhus Efraimilta, voivatko sielut Taivaassa olla yhteydessä keskenään? Hän sanoi minulle, että perheenjäsenet ovat siellä toistensa kanssa. Kysyin häneltä, keskustelevatko he myös keskenään. Hän sanoi: ”Kyllä, he kiittävät ja ylistävät Jumalaa.”
Eräs hurskas agronomi kertoi seuraavan tapauksen isänsä kuolemaan liittyen: ”Kunnia Jumalalle, ennen lähtöään hän kävi synnintunnustuksella ja Herran Pyhällä Ehtoollisella. Kun oli toimitettu myös sairaanvoitelun mysteeri, hän kohotti silmänsä korkeuksiin, hymyili ja sanoi iloisesti: ’Tulen! Minä tulen! Kahden tunnin päästä minä tulen!’ Todellakin, täsmällisesti kahden tunnin kuluttua hän lähti. Katsoin sen kellostani.
Edeltävinä päivinä hän sanoi äidilleni: ’Anna makeinen tuolle lapselle, joka käyskentelee huoneessa, tarjoa hänelle jotakin.’ Äitini ymmärsi, että hän näki jotakin yliluonnollista, vaikka sanoikin, että kyseessä oli hänen lapsenlapsensa Anthimos. Hän kuitenkin vastasi rauhallisesti ja henkisesti täysin kirkkaasti: ’Ei, ei! Ei se ole Anthimos. Se on Miron, minun veljeni!’
Miron oli hänen pikkuveljensä, joka oli lähtenyt tästä maailmasta hyvin varhain, vain neljän ja puolen vuoden iässä. Nyt Jumala isällisessä rakkaudessaan lähetti hänet suloisena pikkuenkelinä ilahduttamaan vanhempaa veljeään ja toimimaan rakkaudellisesti hänen matkatoverinaan hänen suurella matkallaan kohti ikuisuutta.”
Monet kyselevät: Tuntevatko sukulaiset tai ystävät toisensa Jumalan valtakunnassa? Arizonan vanhus Efraimin mukaan kirkkoisät vastaavat myöntävästi: tuntevat. Sukulaisrakkaus puhdistuu, kuten ihmisten kaikki hyvät tunteet, ja muuttuu hengelliseksi rakkaudeksi Kristuksessa, täydelliseksi rakkaudeksi.
Tunnetaan paljon tapauksia, joissa Jumala on lähettänyt Hänen luokseen matkaan valmistautuvalle joitakuita hänen rakastamiaan pelastuneita sukulaisia, jotta nämä tukisivat ja ilahduttaisivat lähdön hetkellä hänen sieluaan. Monet näkevät poisnukkuneet vanhempansa, sisaruksensa tai muita läheisiään vähän ennen siirtymistään ikuisuuteen ja myös sanovat sen.
Varsinaiseksi avuksi, tueksi, matkaseuraksi ja suojelukseksi sielu kuitenkin saa pyhät enkelit, jotka Taivaallinen Isä lähettää. Toisinaan Hän lähettää tueksemme myös pyhiä. Suuri merkitys tässä kohden on sillä, missä määrin ihminen on elämällään miellyttänyt Jumalaa, mutta vieläkin suurempi merkitys on suuren Jumalamme armolla.
Teksti on julkaistu alunperin (20.9.2024) kreikaksi sivustolla: amfoterodexios.blogspot.com.
Käännös suomeksi (Hannu Pöyhönen) on julkaistu Athos-säätiön ystävien facebook-sivustolla
