Arkkimandriitta Efraim Filotheoslainen:

 

Joka tekee jotakin Jumalan mielen mukaan, sitä Jumala muistaa, vaikka elämän viime hetkillä.

 

Athoslaisen Filotheoksen luostarin igumeni ja sittemmin Amerikkaan muuttanut ja sinne ja Kanadaan 20 luostaria perustanut Vanhus Efraim (k. 2019), on itse kertonut elämästään seuraavan tapauksen:

 

”Vuosia sitten minut kutsuttiin Detroitissa erääseen kotiin ottamaan vastaan muuan kahdeksankymmenvuotiaan kreikkalaismiehen synnintunnustusta. Varsinaisesti hän ei kuitenkaan halunnut tunnustaa syntejään, vaan tahtoi kuulla minulta selityksen yhteen hänen näkemäänsä uneen.

 

Käytin kuitenkin tilannetta hyväkseni ja siirsin puheen unesta synnintunnustukseen. Ja tuo kahdeksankymmentävuotias ihminen paljasti monia ja kauhistavia syntejä, joita emme voi edes mainita keskinäisissä keskusteluissamme. Niin kauhistavia nuo synnit olivat!

 

Yritin siis saada häntä ymmärtämään synninteon raskauden ja sen, että huomenna tai ylihuomenna miellyttipä se häntä tai ei, tahtoipa hän sitä tai ei, hän joutuu astumaan Pyhän Jumalan tuomioistuimen eteen. Silloin tuo ihminen Pyhän Jumalan armon vaikutuksesta sanoi samoin kuin aikanaan ristin työväri: ”Jumalani, anna anteeksi minulle syntiselle.” Ei hän tosin käyttänyt noita ryövärin sanoja: ”Muista minua, Herra, kun saavut valtakuntaasi” vaan sanoi: ”Jumalani, anna anteeksi minulle syntiselle.” Niin hän sanoi ja alkoi itkemään. Hän itki, itki ja itki. Hän itki puoli tuntia, tunnin, puolitoista tuntia, kaksi tuntia… Koko sen ajan minä istuin hänen vieressään ja itkin hänen kanssaan. Lopulta luin hänelle synninpäästörukouksen ja lähdin.

 

Sen jälkeen hän kutsui luokseen lähisukulaisensa ja sanoi, kuinka kevyeksi hän tunsi olonsa, sillä hänen sisimpänsä oli todellakin ollut täynnä kaikkea pahaa. Kun hän lisäksi oli myös hyvin rikas, monimiljonääri, hän alkoi avokätisesti osoittaa anteliaisuutta kaikille, myös palvelushenkilökunnalle. Siitä suuresta ilosta, että oli saanut heittää pois kaiken roskan ja Herran risti oli ottanut sen vastaan, hän halusi tanssia kreikkalaisia kansantansseja. Hän tunsi iloa, suurta iloa, iloa ja vain iloa ja sanoi: ”Lennän kuin enkeli, tunnen että minulla on siivet, tunnen että minulla on siivet!” Hän lauloi, mitä pienenä kotimaassaan oli kuullut ja muisti, sillä hän oli Amerikan kreikkalainen.

 

Paljon hypittyään ja paljon iloittuaan hän viimein tunsi itsensä väsyneeksi ja sanoi: ”Taidanpa, lapset, käydä nyt vähäksi aikaa pitkälleni levätäkseni viitisen minuuttia.” Vielä sängylle käydessään hän sanoi: ”Jumalani, kiitän Sinua, että otit minut syntisen vastaa. Kiitän Sinua, kiitän Sinua, kiitän Sinua!” Ja siihen hän sitten kuoli.

 

Hänen kuolemansa oli pyhittyneen ihmisen kuolema, aivan samoin kuin ristillä kuolleen pahantekijänkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viber: Orthodoksa, Pneumatika&Ofelima 12.4.2026; 

käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen