"Merikotilon sisäpuoli on kaunis, tasainen ja siinä on kauniit värit, kun taas sen ulkopinta on karun näköinen. Isä Paisios otti kotilon käsiinsä, tutki sitä ja suunnaten sanansa kaikille lausui: ”Katsokaa, sellaisia kuin tuo kotilo olivat myös pyhät; ulkoapäin he näyttivät rosoisilta, karuilta, sillä he eivät kiinnittäneet huomiota ulkonaiseen. Mutta sisältä he olivat sileitä, väreiltään kauniita, sillä he tekivät hienon hienoa sisäistä työtä. Me olemme tätä nykyä päinvastaisia; ulkoapäin me olemme kauniita ja sisästä karuja, kuten kotilon kuoren ulkopinta.”
- Teoksesta Pyhä Paisios Athosvuorelainen
”Todellisen ihmisen kauniin sielun sisäinen puhtaus kaunistaa myös hänen ulkoisen olemuksensa, ja tuo Jumalan rakkauden jumalallinen suloisuus sulostuttaa vielä hänen kasvonsakin. Sen lisäksi, että sielun sisäinen kauneus kaunistaa ihmisen hengellisesti ja pyhittää hänet myös ulkonaisesti, niin että jumalallinen armo paljastaa hänet, se kaunistaa ja pyhittää myös Armoa kantavan Jumalan ihmisen rumat vaatteet.
Suurempi arvo on yhdellä siunatulla ihmisellä, joka on muuttunut sisäisesti ja pyhittynyt myös ulkoisesti, kuin kaikilla niillä, jotka jatkuvasti muuttavat vain ulkoista olemustaan (vaatteitaan) ja säilyttävät sisällään vanhan ihmisensä muinaishistoriallisine synteineen.”
- Teoksesta Enkelielämästä - Kirjeitä Surotin luostarin nunnille
Pyhä Paisios sanoi: "Sisäisen hyvyyden saavuttamisessa auttaa paljon, kun asettaudumme toisen asemaan, sillä silloin meissä syntyy luonnollisella tavalla rakkaus, kipu, nöyryys ja kiitollisuus Jumalaa kohtaan, joka ilmenee jatkuvana ylistyksenä ja sydämen rukouksena lähimmäisemme puolesta. Silloin meidän rukouksestammekin tulee Jumalalle mieleinen, niin että se auttaa lähimmäistämme."
- Lähde: Vima Orthodoksias 27.10.2021
Käännökset kreikasta: Hannu Pöyhönen