Kirkko pyhälle Basileios Suurelle

 
 
Tropari
 
 
Telineet pyhän Basileios Suuren kirkossa

 

 
ETAPPEJA MATKAN VARRELTA
 
 
 
 
 
Yle: Ikonimaalaus on hidasta taidetta...
 
 
 
 

 

 
"FRESKOMAALARI KERTOO"
- Johdanto
 
Iittiläistaustaiselta ikonimaalari Päivi Kristiina Loikalalta kysytään aika ajoin, kuinka hän päätyi maalaamaan bysanttilaistyylisiä freskoja keskelle kantahämäläistä maalaismaisemaa. Tässä alkaa Päivin kertomana pieni seinämaalauksen historiikki. Toivomme, että jokin päivä entinen röntgenhuone on kauttaaltaan seinämaalausten peittämä ja vihitään käyttöön pyhälle Basileios Suurelle omistettavana kirkkona.
 

Athos-säätiön blogissa "Panagia, Lammi" on julkaistu osat:

I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XI, XII, XIII JA XIV

 
 
"Niinpä tammi-helmikuun vaihteessa 2014 rohkaisin mieleni ja ensimmäiset värit sudin valkoiselle pinnalle..."
 

 

VALOKUVIA

 

 

 

 

 

 

 

 
 

 

 
 


 

 

 

 
 

 
 
 

 


 

 

 
 


 

 

 

 
Kaikkein pyhin Kolminaisuus, armahda meitä.
Herra, puhdista meidät synneistämme.
Valtias, anna anteeksi rikoksemme.
Pyhä, tule ja paranna heikkoutemme sinun nimesi tähden.
Aamen.
 
 
 
 
 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäinen seinä tuli keväällä 2015 valmiiksi.
 



 

 
 

 

 

 
 
 
 
 

 

 

 
 
 

 

 

 

 

 
 

 

 
 
 

 

 
Te pyhät marttyyri, te pyhät marttyyrit,
jotka olette kilvoitelleet ja olette kruunatut,
rukoilkaa Herraa,
että Hän meidän sielujamme armahtaisi.
 
 

 

 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pyhät marttyyrit


 

 

 

 

 

 


 

 

 

 

 
 

 

 

 


 

 

 
 

 

 

 

 

 

 
 
 
 

 


 

 
 
 
 
 

 

 

 

 

Pyhästä Basileios Suuresta on kirjoittanut mm.

isä Raimo Sissonen: "Pyhä Basileios Suuri - hyväntekeväisyyteen ja munkkilaisuuteen kasvattaja" (tsasouna.net)

isä Jarmo Hakkarainen: "Pyhä Basileios Suuri (Opetuspuhe)" (ortodoksi.net)

 

Pyhän kirkkoisä Gregorios Nyssalaisen Sielusta ja ylösnousemuksesta alkaa seuraavin sanoin:

"Kun Basileios, suuri pyhien joukossa, jätti ihmiselämän ja meni Jumalan luo, oli se seurakunnille yhteinen surun aihe. Sisareni ja opettajani (Makrina) oli tuolloin yhä elossa, ja minä (Gregorios) kiirehdin hänen luokseen kertomaan onnettomat uutiset veljestämme. Sieluni oli ylen tuskainen murehtiessaan raskasta menetystään, ja minä kaipasin jotakuta jakamaan kyyneleeni, jotakuta, joka jakaisi kanssani saman murheen taakan. Mutta kun me kohtasimme, sai opettajani näkeminen tuskan minussa jälleen yltymään, sillä nyt myös hän oli kuolemansairas. Silloin sisareni toimi kuten hevostaidon ammattilainen: hetken aikaa hän antoi tunteen voiman viedä minua mukanaan, kunnes ryhtyi suitsimaan minua sanoillaan. Hän ojensi kuritonta sieluani järkipuheella niin kuin kuolaimella, vedoten siihen apostolin sanaan, ettei nukkuvia tule surra, sillä tämä tunne sopii yksin niille, joilla ei ole toivoa...."