Vanhus Paisios: Toisten tuomitsemisesta
Alkoholisoitunut munkki
Athoksen Karieksessa eli eräs munkki, joka joi ja juopui joka päivä ja oli skandaalin aiheena pyhiinvaeltajille. Lopulta hän kuoli, ja eräät uskovat olivat tästä olivat huojentuneita ja he menivät vanhus Paisioksen luo kertoakseen, että olivat ilahtuneita, että tämä suuri ongelma oli vihdoin ratkaistu.
Isä Paisios vastasi heille, että hän tiesi munkin kuolemasta, koska oli nähnyt kokonaisen enkelipataljoonan, joka tuli hakemaan munkin sielua. Pyhiinvaeltajat olivat ihmeissään, ja jotkut protestoivat ja yrittivät selittää vanhukselle, kenestä he puhuivat, koska he luulivat, ettei vanhus ymmärtänyt sitä.
Vanhus selitti heille: ”Tämä tietty munkki syntyi Vähä-Aasiassa, hieman ennen turkkilaisten toimeenpanemaa tuhoa, kun nämä kokosivat kaikki pojat. Jottei poikaa vietäisiin vanhemmiltaan, he ottivat hänet mukaansa, kun olivat korjaamassa satoa ja jottei hän itkisi, he vain laittoivat rakia hänen maitoonsa, jotta hän nukkuisi. Sen vuoksi hän kasvoi alkoholistiksi. Hän löysi vanhuksen, jolle kertoi olevansa alkoholisti. Vanhus käski hänen tehdä maahankumarruksia ja rukoilla joka yö ja anoa Jumalanäitiä auttamaan häntä vähentämään yhden lasillisen juomistaan.
Vuoden kestäneen kilvoittelun ja katumuksen tuloksena hän onnistui vähentämään päivittäisen juomisensa 20 lasillisesta 19 lasilliseen. Kilvoittelu jatkui vielä vuosien ajan, niin että hänen juomisensa väheni 2–3 lasiin, joista hän yhä tuli humalaan.”
Vuosien ajan maailma näki alkoholisoituneen munkin, joka oli skandaali pyhiinvaeltajille, mutta Jumala näki taistelijan, joka taisteli pitkän kilvoitustaistelun vähentääkseen himoaan.
Ilman tietoa siitä mitä kukin yrittää tehdä, mikä oikeus meillä on tuomita hänen yrityksensä?
Otteita vanhus Paisioksen kirjeestä (21.11.1975)
"Sen sijaan Hyvä Jumala kestää meitä rakkaudellisesti saattamatta ketään naurunalaiseksi, vaikka Hän sydänten Tuntijana tuntee meidän säälittävän tilamme hyvin. Sama pätee pyhiin ihmisiin, jotka eivät koskaan solvanneet syntistä ihmistä toisten läsnäollessa vaan sen sijaan rakkaudella, kunniantunnolla ja salassa auttoivat korjaamaan pahan. Kuitenkin me – piittaamatta siitä että olemme syntisiä – teemme päinvastoin (kuten tekopyhät)."
+ + +
"Kun ei ole mitään yhteistä asiaa keskusteltavana, sinun tulee olla tarkkaavainen keskustellessasi itsellesi läheisten ihmisten kanssa, sillä vaikka keskustelu alkaisi hengellisenä, se päättyy naiselliseen juoruiluun. Ei ole kylliksi siinä, että sillä menetetään aikaa, vaan arvostelun kautta voi myös menettää sielunsa. Meillä ei ole mitään oikeutta tuomita ketään ihmistä, eikä tilanteita. Sen sijaan tuskallisen keskustelun jälkeen, jos kykenemme, meidän tulisi helpottaa tilannetta. Eikä meidän tulisi tuomita kuolleita, sillä jokaikinen sielu on – onneksi – Jumalan käsissä, ja uskon, että löydämme armon."
+ + +
"Hänet, joka meidän tulee tuomita ankarasti ja joka meillä on oikeus tuomita, on oma paha itsemme. Jos emme tässä elämässä rankaise häntä itse hänen tekemistään pahoista teoista, emmekä leikkaa pois pahoja halujamme, nämä teot ja halut tulevat rankaisemaan meitä ikuisesti."
Käännetty teoksesta Elder Paisios of Mount Athos: Epistles
