Pyhä Paisios: Uppoutumisesta maallisiin ja taivaallisiin
Pyhä Paisios Athosvuorelainen sanoi joskus eräälle keskustelukumppanilleen: ”Autuaita ovat ne, joiden sydämen akselina on Kristus ja jotka iloisin mielin hengessään pyörivät lakkaamatta Hänen pyhän nimensä ympärillä lausuen rukousta ’Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua’.
Hiljaisuus on iso asia. Vaikka et edes rukoilisi, silloinkin pelkästään hiljaa olemalla rukoilet. Hiljaisuus on salattua rukousta ja auttaa kovasti rukoiltaessa, samoin kuin meitä auttaa meissä näkymättä tapahtuva hengitys. Se, joka työskentelee hengellisesti hiljaisuuden ilmapiirissä, uppoutuu lopulta Jeesuksen rukoukseen.
Tiedätkö, mitä uppoutuminen tarkoittaa? Kun lapsi imee maitoa äidin sylissä, hän ei puhu. Silloin kyse on jo yhdistymisestä ja yhteydestä.
Luonnollisesti tuossa tilassa olivat pyhät Isät, nuo aineellisuuden kahleista vapautuneet ihmiset, jotka eivät enää eronneet juuri missään enkeleistä, sillä hekin olivat yötä päivää Taivaassa rukoillessaan lakkaamatta hengessään.
Jos ’ajat metsään’ maallisten kanssa, kadotat tiesi Taivaaseen. Ensin tavoittelet yhtä, sitten tahdot vielä jotakin muuta. Jos astut sisälle tuohon oravanpyörään, menetit kaiken! Jos eksyt maallisiin, kadotat taivaalliset. Niin kuin taivaallisilla ei ole mitään rajaa, niin ei maallisilla asioillakaan.
Joko kadotat itsesi täällä tai ’kadotat’ itsesi siellä. Tiedätkö, millaista on ’kadottaa itsensä’ tuolla Ylhäällä!
Ooh, lausuin Jeesuksen rukousta ja uppouduin! Oletko koskaan saanut uppoutua tuolla tavalla?”
Orthodoksa, Pneumatika&Ofelima 10.12.2025;
käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen
Valokuva: Vima Orthodoksias 18.4.2025