Godenovon ihmeitätekevän ristin pienoismalli Panagiassa
Athos-Säätiö sai vuoden 2017 marraskuun viime päivinä lahjaksi Godenovon ristin pienoismallin Jaroslavlin seudulla sijaitsevan Pyhän Nikolaoksen luostarin igumenia Evstolia Afoninalta. Alkuperäinen risti, jolle on kuvattu Kristus Kunnian Kuninkaana, on hyvin suuri ja se löydettiin ihmeellisesti lähes 600 vuotta sitten. Ristiä pidetään ihmeitätekevänä.
Oheinen käännös Ristin ihmeellisestä löytämisestä ja sen vaiheista pohjautuu pääosin igumenia Evstolia Afoninan johtaman Pyhän Nikolaoksen nunnaluostarin julkaisuun.
Kertomus Godenovon Herran Eläväksitekevän Ristin ilmestymisestä
Kuten perimätieto kertoo, Risti ilmaantui taivaalta Kreikasta päin 29.5.1423 vanhan ajanlaskun (11.6.1423 uuden ajanlaskun) mukaan eli päivälleen 30 vuotta ennen Konstantinopolin ja Bysantin kukistumista. Historia on säilyttänyt tarkasti tämän ilmestyksen päivän. Kerrotaan, että paimenet, jotka olivat kaitsemassa karjaa lähellä Sahotskojen suota, Nikolskin pogostan (nykyään Antuškovon kylä) luona olevalla pellolla, näkivät Idässä sanoinkuvaamattoman valon, joka laskeutui taivaasta maahan. Aluksi paimenet säikähtivät ilmiön taivaallista kauneutta. Neuvoteltuaan hetken keskenään he päättivät: ”Menkäämme katsomaan, mikä on tämä meille ilmestynyt ihme. Ja jos Jumala paljastaa sen meille, julistamme silloin Jumalan kunniaa.”
Tämän ihmeellisen ilmestyksen paikalla, heidän katseensa edessä, näyttäytyi Eläväksitekevä Risti, johon oli kuvattu ristiinnaulittu Herra, ja säteilevä Nikolaos Ihmeidentekijä Evankeliumikirja kädessään. Paimenet kumarsivat Jumalan suuruutta ja kuulivat äänen: ”Tälle paikalle koittaa Jumalan armo ja sille rakennetaan Herran huone. Jotka uskolla tulevat tänne rukoilemaan, heille tapahtuu monia parantumisia ja muita ihmeitä tämän Eläväksitekevän Ristin kautta Nikolaos Ihmeidentekijän pyhien esirukouksien tähden. Menkää ja julistakaa tästä kaikille ihmisille, jotta tälle paikalle pystytettäisiin minun kirkkoni.” Kun arkkipiispa Dionisi, joka siihen aikaan toimi Rostovin piispana, sai tietää tästä ihmeellisestä ilmestyksestä, hän siunasi sille paikalle rakennettavaksi Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkon, jossa oli Pyhän Eläväksitekevän Ristin sivualttari.
Koska rakentajat epäilivät, ettei kirkkoa olisi mahdollista rakentaa suolle, he ryhtyivät laskemaan perustusta suon reunaan. Aamulla he kuitenkin näkivät rakennustyömaan siirtyneen ihmeellisellä tavalla soiselle maaperälle, Ristin ilmestymisen paikalle. Seuraavana yönä suon keskelle muodostui joki, jonka ansiosta tuli näkyville kuiva maa, niin että he saivat onnellisesti rakennettua sille tämän kirkon.
Kahdeksannentoista vuosisadan alussa tämän kirkon pappi kirjoitti muistiin Eläväksitekevän Ristin ilmestymisen historian näillä alueilla asuneiden ihmisten kertoman mukaan. Sen historian oheen hän liitti luettelon tämän pyhän esineen kautta tapahtuneista ihmeistä, joista hän oli kuullut asukkailta kyseltyään heiltä tarkoin ja joita hän lisäksi löysi vanhoista käsikirjoituksista. Tässä kertomuksessaan pappi mainitsee kauheasta tulipalosta, jossa paloi kirja, johon oli tallennettu tämän Eläväksitekevän Ristin kautta tapahtuneet vanhimmat ihmeet, mutta itse Risti säilyi tulipalossa vaurioitta ihmeellisellä tavalla. (Palanut ensimmäinen kirkko oli puinen, ja sen tilalle rakennettiin uusi puukirkko, kunnes vuonna 1776 rakennettiin kivikirkko, joka omistettiin Pyhän Ristin Ylentämiselle ja sen kaksi sivualttaria puolestaan Pyhälle Nikolaokselle ja Jumalanäidin suojelukselle.) Tapahtuman jälkeen pidetyn kiitosrukouspalveluksen aikana Pyhän Ristin edessä ”Herra Jumala antoi kaikille parannuksia, rammoille kyvyn kävellä, sokeille palautti näön, sairaille lahjoitti terveyden”.
Vallankumouksen pyörteissä vuonna 1917 luettelo Eläväksitekevän Ristin kautta tapahtuneista ihmeistä päättyy, mutta itse ihmeet kärsiville – niin kuin perimätieto kertoo – jatkuivat, mistä todistaa tämän pyhän esineen nauttima suuri kunnioitus koko kansan parissa. Joka vuosi 11. kesäkuuta ympäristön asukkaat tulivat kumartamaan Eläväksitekevää Ristiä. Niin oli aina siihen murheelliseen aikaan saakka, jolloin ateistinen ideologia tunkeutui maanmiestemme enemmistön mieleen. Jumalankieltäjien päästessä valtaan monet pyhät esineet ja paikat tuhottiin tai häpäistiin. Vanhat asukkaat kertovat, kuinka neuvostoaikana muutamat aktivistit aikoivat viedä pois pyhän Ristiinnaulitun Nikolskin Pogostan Ristin ylentämisen kirkosta, jossa se silloin oli, polttaakseen sen kadulla. Mutta Risti muuttui raskaaksi kuin lyijy eivätkä he pystyneet siirtämään sitä. Harmistuneet ateistit, jotka eivät ymmärtäneet ihmettä, ryhtyivät sahaamaan Pyhää Ristiinnaulittua, niin että he voisivat raahata sen kirkosta osina. Mutta sahanterät osuivat selittämättömän kovaan materiaaliin ja menivät rikki. Oli kuin Risti olisi ollut kiveä eikä olisi veistetty puusta. Kun ateistit eivät saaneet mitään aikaan, he lukitsivat pyhän esineen kirkkoon. Uskovat pelastivat Eläväksitekevän Ristin lunastaen sen ateisteilta ja siirsivät Pyhän Johannes Krysostomoksen kirkkoon Godenovon kylään, missä se on ollut aina tähän päivään saakka. Silminnäkijäin todistusten mukaan tämä tapahtui vuonna 1936. Nykyään Pyhän Johannes Krysostomoksen kirkko on Pereslavl-Zalesskissa toimivan Pyhän Nikolaoksen nunnaluostarin podvori.
