"Iloitse polkumme yllä loistava valo"
Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiön yhdessä näyttelytilassa (päärakennus-"Karieksessa") avattiin maaliskuussa 2018 näyttely "Iloitse polkumme yllä loistava valo - ikonimaalari Anja Loikalan ikoneita". Yleisimmän, temperamaalaustekniikan lisäksi Anja käyttää ikonien tekoon myös hieman harvinaisempia tekniikoita. Tässä hieman kerrotaan hieman taustoja sekä Anja Loikalasta että hänen näyttelytöistään.
Keramiikkaikonit
Anja Loikala teki töitä keraamikkona lähes kolmen vuosikymmenen ajan (1972-2000). Sinä aikana savesta syntyivät savipotit ja koriste-esineet, reliefit ja veistokset. Ikonimaalaus pääsi vauhtiin savityöläisen uran jälkeen, ja kouvolalaisen ikonimaalausopinnot Valamossa sijoittuvat pitkiinkin opintojaksoihin vuosien 2002-2009 välille. Ikoninäyttelytkin Turussa, Kouvolassa, Kausalassa ja Saksassa innoittivat tekijää...
Mutta mistä syntyi idea yhdistää keramiikka ja ikonit?
"Kerran löysin äitini jäämistöstä vanhan mustavalkoisen kellastuneen kuvan ikonista "Pakomatka Egyptiin". Ajattelin sen olleen äidille tärkeän, koska hän oli leikannut sen talteen," Anja Loikala aloittaa ja kertoo sitten, että samoihin aikoihin oli savipajalla valmistunut Omar Khajamin runoja kuvittavia reliefitöitä, joihin oli metallioksideilla tehty patinaa. "Reliefeissä oli ihan samat sävyt kuin ikonikuvassa," Anja muistelee. "Välähti, että voisin tehdä ikoni-aiheen samalla mentelmällä." Ikoni valmistui äidin muistoksi, ja keramiikkaikoneiden tekeminen vei tekijän mukanaan...
Entä mitä on vahamaalaustekniikka?
Enkaustiikka eli vahamaalaustekniikka on nykyisin tuntemattomampi, mutta varhaisbysanttilaisessa taiteessa enkaustiikka oli yleisin tekniikka tehtäessä muotokuvia tai ikoneita. Vanhimmat säilyneet vahamaalausikonit ovatkin peräisin 500-600-luvuilta.
Ikonimaalari Anja Loikala paljastaa, kuinka ikonit valmistuvat vahamaalaustekniikalla: "Enkaustiikassa väripigmenttien sideaineena on sulatettu mehiläisvaha.
Kun ikonipiirros on siirretty laudalle, valmistetaan tarvittavia värejä. Pienessä metalliastiassa sulatettuun mehiläisvahaan sekoitetaan väripigmenttejä mallinmukaisen sävyn aikaansaamiseksi.
Väri levitetään kohteeseen nopeasti, sillä se jähmettyy välittömästi. Pinta on epätasainen. Seuraavaksi lämmitetään maalattua aluetta sen verran, että voidaan pienen metallisen lastan avulla liipata pinta sileäksi. Väri tarttuu alustaan.
Mallin mukaan tehdään näin eri värikerroksia päällekäin. Samalla pidetään pienellä siveltimellä ja tummemmalla värillä yllä ikonipiirustusta.
Vahamalauksen pinta ei vaadi mitään jälkikäsittelyä, sillä vaha itsessään suojaa kosteudelta."
