Suurinta hulluutta, mitä ihminen saattaa sanoa, on ettei Jumalaa ole. Jumala on hänen sisällään, hänen sielussaan, mutta hän on vieras Jumalalle. Hänellä ei ole mitään suhdetta Jumalaan eikä yhteyttä Hänen kanssaan. Paholainen ja synti ovat pystyttäneet muurin, erottaneet nämä kaksi toisistaan ja tehnyt niistä toisistaan erillisiä todellisuuksia.

"Me – ja minä ensimmäisenä meistä – emme ole rakastaneet Kristusta, sillä jos rakastaisimme Häntä, emme tekisi syntiä. Me olemme unohtaneet Hänet, mutta Hän ei unohda meitä koskaan. Hän on ainoa, joka rakastaa ihmistä aina kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

 

Hän vierailee luonamme jatkuvasti, milloin sairauden kautta, milloin murheen kautta, milloin erilaisten koettelemusten kautta. Hän, Kristus, kolkuttaa jokaisen ihmisen ovelle ja sanoo: ”Avaa minulle ovi käydäkseni sisälle, niin teen sinusta omaisuuteni perijän.” Me kuitenkin lukitsemme ovemme lujasti emmekä ymmärrä, että Kristus kolkuttaa ovellemme pelastavaisesti.

 

Miten helposti Jumala antaakaan anteeksi!!! Riittää, että ihminen avaa ovensa Hänelle ja palaa katumuksen kautta Jumalan luo.

 

Paholainen vetää meitä taaksepäin, kun taas Jumala ja suojelusenkeli työntävät meitä eteenpäin. Kummalle puolelle me sitten osoitamme kuuliaisuutta, sinne me myös menemme.

 

Lähde: Vima Orthodoksias 2.3.2024